02/09/2026
Uudenmaan kansanedustaja ja SDP:n 3.varapuheenjohtaja Pinja Perholehto toteaa hallituksen budjettiesityksestä: ” Veroja velaksi alentavan miljardimällin ohella viimeinen budjettiesitys on toki yhdessä suhteessa johdonmukainen: se jatkaa eriarvoisuutta lisäävää ja aktiivista työvoimapolitiikkaa laiminlyövää linjaa.”
”Olemme saaneet Suomen jaloilleen”, juhlisti pääministeri Petteri Orpo eilen.
En voisi juuri enempää olla eri mieltä.
Tosiasia on, että valtavista leikkauksista huolimatta hallitus ei tule pääsemään lähellekään itse asettamiaan julkisen talouden ja työllisyyden tavoitteita. Päinvastoin. Velkaantumistahti on kiihtynyt vaalikauden aikana verrattuna edelliseen hallitukseen. Samaan aikaan esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyys on korkeammalla kuin edes 90-luvun laman aikana.
Hallituksen viimeisen budjetin huutavin ristiriita lienee silti se, että suomalaisilta on kerta toisensa jälkeen vaadittu enemmän ja seuraavalle hallitukselle jaeltu tiukkoja talousvaateita. Samaan aikaan hallitus siunasi itse miljardiluokan päätöksiä, jotka heikentävät julkista taloutta.
Yhteisöveroale, hankintalaki, YEL-ratkaisu ja alkoholin etämyynnin verovuoto ovat tästä 1,5 miljardin euron edestä esimerkkejä.
Kysymys on yksinkertainen. Miksi nämä pyhät lehmät ajavat aina tavallisten ihmisten arjen turvan ja hyvinvointivaltion palveluiden ohi?
Hallitus on vuositolkulla toitottanut, mitä tavallisten suomalaisten pitää kestää ja mitä seuraavan hallituksen pitää taloudessa tehdä. M***a kun tuli oman viimeisen budjetin aika, omat hanskat tippuivat.
Hallituspuolueet puhuivat eilen riihen tiedotustilaisuudessa miljardin sopeutuksesta ensi vuodelle. Sanomatta kuitenkin jäi olennainen. Tosiasiassa kutakuinkin sama summa käytetään uusiin menoihin sekä umpi-ideologiseen veroaleen, johon Suomella ei tässä tilanteessa ole varaa. Oikeiston olisi korkea aika lakata kertomasta satua, jossa veronalennukset ovat ilmaisia ja vain menot maksavat.
Ensi vuoden budjetissa hallitus ei tosiasiassa tee nettosopeutusta, vaan lykkää taakkaa seuraavalle hallitukselle. Jokainen voi sitten arvioida miten oikein tai väärin se on esimerkiksi velkajarruhuuteluun ja ylivaalikautisuuteen nähden.
Veroja velaksi alentavan miljardimällin ohella viimeinen budjettiesitys on toki yhdessä suhteessa johdonmukainen: se jatkaa eriarvoisuutta lisäävää ja aktiivista työvoimapolitiikkaa laiminlyövää linjaa.
Heikentyneestä työllisyystilanteesta huolimatta riihestä ei saatu uusia toimia sen edistämiseksi, että orastava talouskasvu näkyisi mahdollisimman nopeasti tavallisen suomalaisen arjessa ja uusina työpaikkoina.
SDP on penännyt hallitusta vähintään korjaamaan suojaosavirheen ja luomaan mikroyrityksille määräaikaisen 25 prosentin verohyvityksen ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen. Siis ei verotukia summamutikassa, vaan kohdennetusti sinne, missä niillä voidaan saada aikaan työtä.
Ja kolmanneksi, nyt olisi ollut viimeinen hetki vetää hätäjarrusta eriarvoisuuden suhteen, sillä taloudellisen velan lisäksi hallituksen vahtivuorolla on synnytetty hyvinvointivelkaa. STEA-avusteisten järjestöjen lisäleikkausten peruminen ja soten asiakasmaksujen kohtuullistaminen ovat SDP:lle keskiössä.
