Museoviraston Arkisto- ja tietopalvelut -osaston yksikkö, joka tekee arkeologisia kenttätöitä se
Arkeologiset kenttäpalvelut toteuttaa arkeologisia kenttätutkimuksia kaikkialla Suomessa sekä tilauksesta että Museoviraston virkatyönä.
Säätytalon pihalla tehtävissä kaivauksissa tuli yli metrin syvyydestä esille hieno mukulakiveys vesikouruineen! Kysymyksessä on todennäköisesti pihakiveys, joka ajoittuu 1700-loppuun tai 1800-luvun alkuun. Ajoitus tarkentunee, kun päästään tutkimaan kiveyksen alla olevia maakerroksia. Säätytalon työmaa
Muinaisesineet voivat usein olla hyvinkin palasina myös kokoelmien alkupäässä, esimerkkinä KM1763:33, joka kuuluu vuonna 1876 löydettyyn rautakautiseen löytökokonaisuuteen Kokemäen Kalvomäeltä.
Vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta v. 1876 luetteloon on saatu esineestä varsin runollinen kuvaus: "Kappaleita jostakin tuntemattomasta esineestä, joka on ollut nahasta tehty ja pronssikiskoilla solitettu: muodoltaan kappaleet muistuttavat yksiteräisen miekan tuppea, vaan puuttuva onsi ei salli sitä siksi arvata". Myöhempi selvennys on kirjoitettu marginaaliin : "Siloja veitsen tupesta. (Hj. A.)".
Kuva: Museovirasto
YLE uutisoi Havis Amandan suihkulähteen luona tekemistämme kaivauksista ja niiden löydöistä!
Arkeologisissa kaivauksissa paljastui satoja vuosia vanha hyväkuntoinen laituri. Entinen kaatopaikka kätki sisälleen myös runsaasti arjen esineistöä.
Koekaivausryhmä teki viime viikolla pienen kaivauksen Asikkalan Viitailassa metallietsinharrastajan pellosta löytämän viikinkiaikaisen hopearahakätkön paikalla. Kaivauksissa löytyi kuusi hopearahaa tai sellaisen kappaletta lisää sekä muutama rautakautisen keramiikka-astian pala. Löydöt ovat vielä tarkemmin tutkimatta. Myöhempi viljely on koko lailla hävittänyt paikalla mahdollisesti olleen asutuksen jäljet, m***a seutu on arkeologisten löytöjen perusteella ollut vilkasta myöhäisrautakaudella.
Museoviraston löytöpalvelu Ilppariin tulee vuosittain tuhansia ilmoituksia uusista arkeologisista esinelöydöistä. Hienoimmista saa lukea säännöllisesti uutisista, m***a Museoviraston kokoelmiin päätyy hyvin monenlaista aineistoa. Näiden ilmoitusten läpikäyminen ja luettelointi onkin yksi arkeologisten kokoelmien keskeisistä tehtävistä.
Löytöjen luetteloinnissa tärkeintä on esineiden tunnistaminen ja ajoittaminen. Apuna meillä on hyvin laaja kirjastokokoelma eri aikakausien esineistöstä. Lisäksi virastolla on töissä eri aikakausien ja alueiden asiantuntijoita, joita voi hyödyntää, jos oma tietämys ei riitä.
Kuvituskuvina on luettelointityön eri vaiheita. Työ alkaa aina esineen tunnistamisesta ja tässä tapauksessa kyseessä on Heinolasta löytynyt ns. Sarvas-sormus, joka ajoittuu 1500- ja 1600-lukujen taitteeseen. Esineen kannassa on koristeluna ihmishahmo ja yksinkertaista viivaornamentiikkaa. Taustalla on Pekka Sarvaksen Suomen museossa vuonna 1973 julkaistu artikkeli aiheesta.
Tunnistuksen jälkeen esineen mitta- ja painotiedot otetaan ylös ja kirjataan luettelointisovellukseen. Lopuksi esine vielä valokuvataan, jotta siitä saadaan mahdollisimman hyvä kuva-aineisto talteen.
Koekaivausryhmän Vaara-Karjalan partio kaivoi kuluvalla viikolla kiteeläisen metallinetsinharrastajan löytämää kätkölöytökohdetta Kiteellä, Kiteenlahden kylässä. Kätkön löytöihin kuuluu kuparikolikoita, ns. tipparahoja, muutama pronssihela sekä pronssineula. Yhdessä kuparikolikossa on vuosiluku 1666, eli kätkö on tehty ns. ruptuurisodan (1656-1658) jälkeisinä vuosina, jolloin suuri osa Pohjois-Karjalan ortodoksiväestöstä valitsi tai pakotettiin valitsemaan muutto idemmäksi, Venäjän alueelle. Kätkö saattaa siis liittyä johonkin tällaiseen pikalähtöön tai levottomuuksiin alueella. Erityisen mielenkiintoiseksi kätkön tekee se, että se oli haudattu suurikokoisen kuoppalieden reunalle. Hyvinkin todennäköisesti paikalla on siis ollut jokin rakennus, jonka lattiaan rahat on jemmattu. Tutkimme asiaa.
Nyt on lintujen syysmuuttoaika, m***a varsinaisia muuttoparvia ei näkynyt lukuisia räkättirastaita ja yhtä kurkiparvea lukuunottamatta. Paikallisena Kiteenlahden mäillä elelee ainakin varpus- ja hiirihaukat, punarinta, peippo, pikkukäpylintu, käpytikka, närhi, varis, räystäs- ja haarapääskyt, vihervarpunen ja tiltaltti. Yksi harmaahaikarakin lensi yli (tosin pohjoiseen päin).
t. Petro/kkr
Kansallismuseo on saanut oman postimerkin, jossa on kuvattuna Huittisten hirvenpää, myöhäisrautakautinen miekka ja Anne Pohtamon miss universum -kruunu!
Posti julkaisee tänään Suomen Museoliiton 100-vuotispäivän kunniaksi postimerkkien sarjan, joissa esitellään 10 erilaista museota. Samalla Kansallismuseo saa oman postimerkin!
Kansallismuseon lisäksi oman postimerkin saavat Hiihtomuseo, Musiikkimuseo Fame, Auton ja tien museo Mobilia, Museo Leikki, Museokeskus Vapriikki, Poliisimuseo, Turun museokeskus, Suomen lasimuseo, Saamelaismuseo Siida.
Juhlamerkeissä esitellään kolme esinettä kunkin museon kokoelmista. "Omaan merkkiimme halusimme nostaa eri aikakausia edustavia esineitä. Valitut esineet tuovat esiin kokoelmiemme ajallista laajuutta, kokoelmien edustamaa kulttuurista jatkuvuutta Suomessa sekä esineisiin liittyviä kiehtovia tarinoita ja historian käännekohtia,” kertoo Suomen kansallismuseon Kokoelmat ja tutkimus -yksikön yli-intendentti Sanna Teittinen.
Onnea satavuotiaalle Suomen museoliitto 💚
https://www.kansallismuseo.fi/fi/ajankohtaista/satavuotiaan-museoliiton-juhlapostimerkeissa-esitellaan-10-museota-samalla-kansallismuseo-saa-oman-postimerkin
Hei! Tarvitsisimme kaivausapulaisia Helsingin keskustassa tehtäville kaivauksille 18.9. alkaen 3-4 viikoksi. Aikaisempaa kaivauskokemusta tarvitaan, ja kokemus kaupunkiarkeologisista kenttätöistä olisi eduksi. Jos kiinnostaa, niin lähetä sähköpostia osoitteeseen [email protected]!
Kuluneen viikon aikana koekaivausryhmä on ollut Mikkelin seudulla tutkimassa metallinilmaisinharrastajan löytämää hopearahakätköä. Viikinkiajan lopulle ajoittavia rahoja ja niiden katkelmia on kätköstä löytynyt yhteensä noin 60 kpl.
Tämän viikon kaivaussäät ovat olleet yhtä juhlaa, mikäli sattuu olemaan mutapainin ystävä tai virtahepo! Oli välissä sentään yksi kuivempi päivä. Huoltotien linjauksen kaivaukset Mankbyssä ovat edenneet haastavista olosuhteista huolimatta. Tutkimukset sijoittuvat tällä hetkellä vanhan pellon alueelle, jossa kaivetaan pääasiassa lapioin.
Arkeologisissa kokoelmissa työvälineet ovat hieman erilaiset kuin kentällä. Alemmassa kuvassa niistä tärkeimmät ja toisessa muita useimmin käytettyjä tarvikkeita esineiden pakkaamista varten.
Espoon kaupunki rakentaa Mankbyn keskiaikaiselle kylätontille kohdetta esittelevän arkeologisen puiston. Tutkimme sen vuoksi elo-syyskuussa tulevan huoltoreitin linjauksen. Finnsissä Kehä III:n kupeessa sijaitseva kylätontti autioitui 1500-luvun jälkipuoliskolla. Paikka löytyi vuonna 2004, ja siellä on varsinkin Helsingin yliopisto tehnyt kaivauksia useaan otteeseen.
Elokuu, savannien kuninkaallisten kuukausi. Leijona-solki (KM7267:528) kuuluu Tovostinin kokoelmaan. Jos haluat tutustua saman kokoelman Metsien kuninkaallisiin, niitä on parhaillaan esillä näyttelyssä Hämeen linnassa 28.1.2024 asti.
Kuva: Museovirasto
Vielä hieno maisemakuva Utsjoen Juhuniemeltä, otettu dronella. Kuvan keskivaiheilla näkyvät pikkuruiset hahmot ovat kaivaushenkilökuntaamme kauniilla Mantojärven välisellä kannaksella. Kuvan otti Sara Långsjö.
Koekaivausryhmän arktisen ryhmän kaivaukset Utsjoen Juhuniemessä ovat jatkuneet taas elokuussa. Aiemmin on ollut vähän epävarmuutta kohteen ajoituksesta/ajoituksista, m***a tänään ainakin jokin osa sai ajoitusvarmuutta tästä tasakantaisen kvartsiittinuolenkärjen katkelmasta. Nämä ovat siis varhaismetallikautisia, n. 1500-500 ekr. Ihan ite löysin.
Luonto on lähellä, ja tulee ajoittain liki. Vakituisena kaivausvieraana on nyt ollut niittykirvinen vielä pörröinen poikanen joka tykkää toukista. Poroja välillä jolkottaa vierestä ja itse seuraillen Mantojärven vastarannalla pesivän piekanan saalistusretkiä 😊
Petro/kkr
Havis Amandan suihkulähteen viereen avattiin kunnostustöiden takia viime kuussa pieni m***a antoisa kaivausalue. Kaupungin 1600-1700-luvuille ajoittuvan ranta-alueen arkeologiset kerrostumat olivat yllättävän ehjät, ja kostea maa oli säilyttänyt hyvin orgaanista materiaalia kuten puutynnyrien kappaleita ja suuren laiturin rakenteita. Löytöaineistona saatiin mm. pullo- ja astialasia, liitupiippujen palasia ja monenlaista keramiikkaa, hienoimpana kiinalaisten posliinikuppien palaset.
Kuluneen viikon koekaivausryhmän korpiosasto vietti Suomussalmella, lähellä Raatteen tien maisemia, seudulla, jolla on varsin murheellisia lähihistorian muistomerkkejä. Kaivaukset kuitenkin kohdistuivat parempien aikojen muistoihin. Vienan reitillä tutkittiin Kivi-Kevätin kapulasillan paikkaa – tai oikeammin otettiin yksi todennäköisen vanhan kapulasillan ”kapula” näytteeksi mahdollista dendrokronologista ajoitusta varten (puun vuosilustoihin perustuva ajoitusmenetelmä). Vienan reitin Vuokin osuudelle rakennetaan matkailijoille helpommin kuljettavaa reittiä ja kosteikot ylittävät uudet kapulasillat kuuluvat repertuaariin. Vienan reitistä on tietoja viimeistään 1600-luvulta lähtien, m***a mitä todennäköisimmin sen juuret ulottuvat kauemmaksikin historiaan.
Toinen Suomussalmen kohteista oli Honkajärven piikärjen löytöpaikka. Metsänäestyksestä viime vuonna löytynyt komea punainen piikärki oli kuin olikin asuinpaikkalöytö, sillä kankaalla havaittiin ja mitattiin useita erillisiä löytökeskittymiä, yleensä ympärillään palaneiden kivien vyöhyke muistoina vanhoista liesikiveyksistä. Yhdelle näistä löytöpaikoista kaivettiin kolmen neliömetrin kaivausalue tarkoituksena selvittää tarkemmin ainakin tämän kohdan luonnetta ja ajoitusta. Jälkimmäistä varmasti saadaankiin selvitettyä, sillä palanutta luuta löytyi runsaasti – joukossa isoja, radiohiiliajoitukseen sopivaa luuta. Jäämme odottamaan tilaisuutta saattaa luut analysoitavaksi ja ajoitukseen.
Ja ne linnut. Vuokin reitiltä pölähti metso, kaksi hiljaista kuukkelia lehahti kaivauksen ohi, töyhtötiainen kävi paikalla ja tuulihaukka lensi yli. Muitakin lajeja havaittiin, m***a kokonaisuus heijastelee hyvin karun korpialueen linnustoa. Tervapääsky on tosin hieman omituinen laji Suomussalmen suoalueelle. Honkajärven kaivauksia ilahduttivat käpytikka, korpit, kurjet, kulorastaat ja tilhet. Tästä on hyvä jatkaa Utsjoelle ja Lapin linnuston pariin jälleen.
t. Petro/kkr
Tervareitti-lehden verkkosivuilla on juttu koekaivausryhmän kaivauksista Vaalan Pyöriäsuolla. Juttu on maksumuurin takana, m***a kuvat ovat katsottavissa.
https://www.tervareitti.fi/artikkelit/pyoriasuolta-loytyi-rautakautinen-polttohauta/0e5775db-c938-4aae-97ba-c25570f86477
Vaalassa oleva myöhäisrautakautinen polttohauta on saatu tutkittua. Siinä oli m***a hienoja ja mielenkiintoisia löytöjä , kuten tämä hyvin säilynyt hevosenkenkäsolki.
"Mantan" patsaan kunnostustöihin liittyvissä pienialaisissa kaivauksissa on saatu esiin arkeologisia maakerroksia ja kosteuden hyvin säilyttämiä puurakenteita, jotka liittyvät alueen historiaan kaupungin ranta-alueena 1600- ja 1700-luvuilla. Vanhojen karttojen perusteella paikalla on sijainnut laitureita ja ranta-aittoja. Kaivinkonetta käytetään arkeologien tutkiman maa-aineksen nostamiseen pois kaivausalueelta.
Olemme päässet tekemään tutkimuksia hyvin keskeisellä paikalla! Kaupunkiarkeologiset kerrostumat ovat säilyneet yllättävän hyvin "Mantan" patsaan ympäristössä. Myöhemmät kaivutyöt eivät ole niitä juurikaan tuhonneet.
Havis Amandan alta etsitään tietoa Helsingin 1600-luvusta.
Koekaivausryhmä on tällä viikolla Vaalassa tutkimassa rautakautista polttohautaa. Tähän asti on löydetty luiden lisäksi muutamia pronssiesineiden kappaleita.
Hyvää joulua! God jul! Merry Christmas!🎄🎄
Ja kiitos kaikille joulukalenteria seuranneille!🎅🏻
Koekaivausryhmän järjestämät Mäntyharjun Halssinlahden kaivaukset aloitettiin vuonna 2021 viikon koekaivauksilla ja yhteensä rantatontilla järjestettiin vuosina 2021 ja 2022 kahdet koekaivaukset ja kolmet kokopitkät kaivaukset, joista viimeisin oli vuoden 2022 elokuussa. Yhteensä alueella tutkittiin n. 17,5 x 8m laajuinen alue, 10 x 0,5m laajuinen koeoja sekä seitsemän koekuoppaa. Syvimmillään löytöjä kerättiin 80-90cm syvyydestä ja kaivaustasoja dokumentoitiin lopulta 14.
Tutkimusten myötä Mäntyharjun Halssinlahdelta paljastui laaja kampakeraaminen asuinpaikka, jonka yläosassa oli varhaismetallikautinen asuinpaikkakerros ja alla mesoliittinen asuinpaikkakerros. Kohde oli löytörikas ja alueelta kaivettiin esiin runsaasti kiviesineitä ja niiden teelmiä, palanutta ja palamatonta eläinluuaineistoa sekä keramiikkaa. Keraaminen aineisto koostui kampakeramiikasta ja asbestikeramiikasta. Kaivausalueen keskiosasta kaivettiin lisäksi kolme paikalleen hajonnutta kampakeraamista astiaa, joista yksi nostettiin maa-aineksineen laboratorio-olosuhteissa tutkittavaksi. Kaivetuista kerroksista otettiin myös kymmeniä maa- ja hiilinäytteitä ja niiden lisäksi analyysejä tullaan tekemään myös mm. eläinluuaineistosta sekä kvarti-iskosaineiston ja työterien käyttöjäljistä.
Odotamme mielenkiinnolla analyysien tuloksia!
2. Kaivausalue, Mäntyharju Halssinlahti.
3-4. Verkonpainoja.
5-6. Piikärkiä.
7. Sormenkynnen kokoinen kvartsikaavin.
8. Paikoilleen hajonnut astia.
9. Kaivauskoira Siiri seulontakasassa vahtimassa työn edistymistä.
Hätä keinot keksii!☔️💡
Kun koekaivausryhmä hankki uuden takymetrin, huomattiin pian ettei sen vastaanottimen näyttö erityisesti välittänyt sateesta... Arkeologi on onneksi kekseliäs ja niin syntyi Pelle Peloton, eli sadekypärä! Kypärästä on iso apu myös mm. löytöpussien kirjoittamisessa sateella.
Kiitos Pelle Peloton!☂️
Huom! Stoorista löytyy video, jossa Pellen prototyyppiä ideoidaan.
Senaatintorin vuosien 2020 ja 2021 löytöjen konservointi on valmistunut!
Tässä pientä koostetta hautojen konservoiduista löydöistä.
Haudat olivat pääasiassa löydöttömiä, kuten kristitylle hautausmaalle tehdyistä hautauksista voisi olettaakin. Suurin löytöryhmä olivat arkkujen naulat ja kahvat, joista konservoitiin muutama kokonaisuus.
Itse haudoista tulleet löydöt olivat lähinnä vaatetukseen liittyviä, m***a muutamilla vainajilla oli myös koruja. Hautavaatteisiin liittyvistä löydöistä suurin osa tuli lasten haudoista, m***a yhdellä aikuisella oli jalassaan nahkakengät. Ylivoimaisesti yleisin löytö olivat pienet nuppineulat, joiden avulla hautavaatteet on aseteltu arkkuihin. Useille pienille lapsille oli laitettu hautaan seppele tai muu pääkoriste, jossa oli kupariseoksesta tehty runko ja siinä langasta kuparilangan päälle tehtyjä kukkia. Myös pienempiä kukka-aiheisia hiuskoristeita löytyi. Useista haudoista tuli esille myös tekstiilien kappaleita, joissa oli metallilankaa. Konservoinnissa nämä tekstiilit puhdistettiin ja niistä otetuissa mikroskooppikuvissa näkyy hyvin kuinka ne on kudottu metallipäällysteisillä langoilla.
Kolmella vainajalla oli kaulassaan helmikoruja, joissa kaikissa oli eri väriset ja eri materiaaleista tehdyt helmet. Yhdellä vainajalla oli rinnan päällä pieni pyöreä solki.
(Kuvat 2, 3, 6, 9 ja 10: Löytö Oy)
2. Helmiä kaulakorusta.
3. Pieni kuparisolki.
4.-5. Tekokukiksi punottujen hiuskoristeiden osia.
6. Nahkakengän kappaleita.
7.-8. Kankaanpaloja, joiden kutomisessa on käytetty metalli- ja hopealankaa.
9. Hautavaatteiden nuppineuloja.
10. Arkunkahvoja.
Tällä viikolla on työtiloissamme häärinyt ahkeria valkopukuisia tonttuja. Tutkijat Tuija Kirkinen, Kristiina Mannermaa ja Olga Batanina Helsingin yliopistosta ovat ottaneet tutkittaviksi näytteitä Senaatintorin kaivauksissa vuosina 2020-2021 nostettujen vainajien hampaista. Myöhemmin tehtävät analyysit kertovat mm. 1600- ja 1700-luvun helsinkiläisten ruokavaliosta ja elintavoista. Odotamme mielenkiinnolla tuloksia sitten aikanaan!
Viime keväänä koekaivausryhmä tutki elokuvateatterin takaista kaupunkitonttia Tammisaaressa!
Arkeologit pyydettiin paikalle, sillä tontille oli suunniteltu uutta omakotitaloa. Tutkitulta alueelta löytyi kaksi rakennusjäännöstä, joista toinen ajoittuu 1800-luvun loppupuolelle ja toinen 1700-luvulle. Kaivausten talteen otettu löytöaineisto ajoittuu pääosin 1700-luvulle, m***a myös yksittäisiä 1600-luvulle ajoittuvia esineitä löytyi.
2. Työryhmä valvomassa pintamaan kuorintaa.
3. Esillä toisen rakennusjäänteen hirsiä!
4. Käsinmaalatuilla kasviaiheilla koristellun fajanssiastian paloja.
5. Lasipikarin jalkaosan kappale.
Joulukalenterissa on tullut aika kiittää kuluneen vuoden sankariarkeologeja!💪
Sankariarkeologia ei lannista tuisku eikä tuuli, sade taikka räntä. Ei niin ergonomiset työasennot, ahtaat työtilat, hiostavat suojavarusteet, verenhimoiset hyönteiset, uuvuttava helle, muta ja savilieju ovat vain sivuseikkoja, kun saa tehdä työtä, jota rakastaa!
Koekaivausryhmä järjesti vuonna 2022 isot kivikautiset kaivaukset Ruoveden Uniniemellä, jossa kaivettiin mesoliittista ja kampakeraamista asuinpaikkaa. Asuinpaikan löytöaineisto sisälsi mm. hyvälaatuisesta vuorikristalli-kvartsista valmistettuja nuolenkärkiä, hiottuja kiviesineitä ja niiden teelmiä, palaneita kallon paloja sekä muuta mielenkiintoista kivikautista löytöaineistoa. Komein Ruoveden kaivausten vuorikristallisista nuolenkärjistä onkin esiintynyt jo aiemmin tässä joulukalenterissa.
Asuinpaikalla riittää vielä paljon tutkittavaa ja löydettävää ja kaivamista jatketaan ensi vuonna!
1. Kaivaukset Ruoveden Uniniemellä.
2. Vuorikristalli-kvartsista valmistettu nuolenkärki.
3. Teräosista hiottu kivikirves.
Liitupiipun koppien ja erityisesti liitupiipun varsien katkelmat ovat yksi historiallisen ajan tyypillisimmistä arkeologisista löydöistä. Erityisesti historiallisen ajan kaupunkikohteilla liitupiipun katkelmia saattaa löytyä kirjaimellisesti kilokaupalla. Ehjät ja erityisen koristeelliset kopat ovat silti aina yhtä ihastuttava löytö ja koppien koristelua sekä kopissa esiintyviä leimoja voidaan käyttää apuna kopan ja sen kautta kaivetun maayksikön ajoittamisessa.
Liitupiippujen leimoja on tutkittu paljon ja niitä on historiallisten lähteiden avulla voitu yhdistää tiettyihin pajoihin ja valmistajiin, näin osa piipuista voidaan ajoittaa jopa muutaman vuoden tarkkuudella! On kuitenkin tärkeää muistaa, että (lähes) koskaan ei voida olla varmoja siitä milloin liitupiipun koppa on lopulta päätynyt maahan. On hyvin mahdollista, että piippu on ollut käytössä pitkään sen jälkeen kun piipputyyppiä on lakattu valmistamasta. Tästä syystä leimalliset liitupiiput (tai vaikka rahat) kertovat meille lähinnä, mitä vuotta/ajanjaksoa vanhempi maakerros EI voi olla. Jos rakennuksen pohjaa seuraavasta eli sitä vanhemmasta yksiköstä löytyy liitupiippu, jota ollaan valmistettu aikavälillä 1740-1760, niin rakennusta ei olla voitu rakentaa ennen vuotta 1740!
Tämän päiväisestä luukusta löytyy kaksi erityisen hyvin säilynyttä koppaa kuluneen vuoden kaivauksilta!
Ensimmäinen koppa (kuvat 3-5) löytyi Uudenkaarlepyyn Pyhän Birgitan kirkon kirkkomaan valvonnasta. Piipun etupuolen (polttaessa kasvoja kohti olevan puolen) keskellä on edestäpäin kuvattu hirvieläimen pää, joka katsoo piipun polttajaa kohti ja piipun muilla sivuilla on kasviaiheista koristelua, kuten kukkia ja köynnöksiä. Piipun koristeluille löydettiin suora vastike, jonka avulla selvisi, että piippu on valmistettu englannissa vuosina 1780-1830.
Toinen koppa (kuvat 6-8) löytyi Tammisaaresta Helene Schjerfbeckin kadun kaivauksilta. Piippu on hieman korventunut, m***a sen etupuolella on selvästi näkyvillä 1700-luvun loppupuolella ja 1800-luvun alkupuolella suosiossa ollut Bacchus-aihe. Bacchus (Dionysos) oli muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten viinin ja päihtyneisyyden jumala ja historiallisen ajan liitupiipuissa hänet esitetään usein istumassa viinitynnyrin päällä lasi kädessään kuten tässäkin Tammisaaresta löytyneessä piipussa. Piipun ajoitus on vielä hieman epävarma, m***a piippu ajoittuu mitä todennäköisimmin 1700-luvun loppupuolelle ja se on valmistettu joko Hollannissa tai Englannissa.
Janakkalassa tehtiin tänä vuonna erityisen hieno löyty, kun vesuri kalahti metsänhoitotöissä viikinkiaikaiseen miekkaan. Maanomistajan paikalle kutsuma metallinetsintäharrastaja paikansi lisäksi keihäänkärjen sekä kirveen.
Löydöistä ilmoitettiin heti Museovirastolle ja lokakuun lopulla koekaivausryhmä kaivoi alueelle neljä koekuoppaa, jotta kohteen luonteesta saataisiin parempi kuva. Koekaivausryhmän tutkimukset paljastivat, että paikalla sijaitsee laaja ja tutkimuksellisesti äärettömän arvokas viikinkiaikainen polttokalmisto!
2. Ohuen hopealevyn kappaleita.
3. Löydöt nostetaan yhdessä maa-aineksen kanssa, jotta kosteusolosuhteet säilyvät mahdollisimman samankaltaisina löydön matkatessa konservaattorille.
4. Hevosenkenkäsolki.
5. Auki väännetty kaularengas kiven ja juuren välissä.
6. Koekuoppaan osuneita löytöryppäitä! Kuvassa ylhäällä oikealla pyöreä kupurasolki ja spiraalirannerengas. Alemmasssa löytöryppäässä mm. kankiketjua, spiraalisormus ja hevosenkenkäsolki.
Kuluneena vuonna myös Oulussa päästiin poikkeuksellisesti kaivamaan sisätiloissa!🏠
Oulun Lyseolla tehtiin keväällä 2022 valvontaa sekä pienimuotoiset kaivaukset lukion sisätiloissa. Kaivaukset kohdistuivat sisätiloihin kaivettavan uuden hissikuilun kohdalle ja valvontaa tehtiin modernien täyttökerrosten imuroinnin yhteydessä (lattian alla ollut tila imuroitiin tarpeettomasta täyttöhiekasta, jossa oli runsaasti purku-/remontointijätettä edellisten remonttien jäljiltä). Huonetiloista havaittuihin kulttuurikerroksiin tehtiin soveltuviin kohtiin koekuoppia kerrosten paksuuden ja iän selvittämiseksi, m***a muuten esiin tulleet kulttuurikerrokset ja rakenteet jätettiin paikoilleen.
Tutkimusten aikana löydettiin mm. Lyseon kohdalla ennen olleen torin kiveystä, ajalle tyypillisiä löytöjä sekä 1600-luvulle ajoittuvan rakennuksen pohja, joka pystyttiin ajoittamaan historiallisten karttojen perusteella (rakennuksen suunta paljasti sen iän!).
Lyseon projektissa päästiin myös jälleen kertailemaan vanhempia dokumentointimenetelmiä, sillä takymetrin asemoinnin siirtäminen kapeita käytäviä pitkin sisätiloihin olisi vienyt turhaa aikaa. Kaivaustasot ja rakenteet dokumentoitiinkin siis valokuvin, vaaittaen sekä perinteisesti käsin piirtämällä!
Kalajoen Jäneskankaalla tutkittiin viime kesänä varhaismetallikautista hautaröykkiötä läheisen sähköaseman laajennustöiden vuoksi. Lähiympäristössä tehtiin myös koekuopitusta mahdollisen asuinpaikan paikantamiseksi.
Röykkiöitä kaivetaan vain tarpeen vaatiessa ja tällä kohteella kajoamislupa myönnettiin sillä edellytyksellä, että kohde tutkitaan kokonaisuudessaan. Harmittavasti röykkiön keskiosaa oltiin kuitenkin kaiveltu tuntemattomien tekijöiden toimesta jo ennen tutkimusten aloittamista.
Röykkiö oli noin 6 x 7,5 metriä leveä ja 0,75 metriä korkea ja se oli kasattu kallion päälle suurehkoista kivistä (ø20-50cm). Kiveys purettiin kerroksittain ja pintakerroksen ja kallion välillä dokumentoitiin 7 kivikerrosta, m***a röykkiössä ei havaittu sisäisiä kivistä tehtyjä rakenteita. Aikaisemman kaivelun seurauksena röykkiöstä oli kuitenkin poistettu muutamia lojumaan jätettyjä kivipaaseja, jotka ovat voineet muodostaa jonkinlaisen rakenteen röykkiön ollessa ehjä.
Röykkiöstä ja lähialueen koekuopista ei tullut yhtään löytöjä, m***a röykkiön alimman kivikerroksen väleistä ja alta otettiin maanäytteitä, joiden analyysit valmistuessaan mahdollisesti vielä valaisevat röykkiön luonnetta.
Tulkoon valo!💡
Kun yksi löytöjen luettelointiin ja numerointiin tarkoitetusta työpisteistä jää liiketunnistimella toimivan valokatkaisijan katvealueelle, on arkeologin keksittävä ratkaisu, joka ei vaadi työn keskeyttämistä!
(Tässähän on tietysti ollut kyse vain halusta tehostaa työtunteja, eikä todellakaan siitä etteikö arkeologi jaksaisi nousta työtuolistaan.)
Valoisaa Lucian päivää!🕯
T. Arken ahkera työporukka
Mäntyharjun kivikautiset kaivaukset olivat alusta alkaen löytörikkaat. Erityisen poikkeuksellisia löytöjä olivat kivikautisista kerroksista löytyneet sileäksi hioutuneet munanmuotoiset kivet, joista suurin oli ”strutsinmunan kokoinen”.
Kivet ovat luonnon hiomia, m***a ne poikkesivat täysin kohteen muusta kiviaineistosta. Vaikuttaa siltä, että kivet on tuotu asuinpaikalle jotain tarkoitusta varten.
1. Suuri ”munakivi” Mäntyharjun kivikautisen asuinpaikan kaivauksilta.
2. Pienempi, m***a vastaava munanmuotoinen kivi Ruoveden kivikautisilta kaivauksilta.
Yksi kuluneen kenttäkauden kiinnostavimpia kohteita oli Pyhän Birgitan kirkko Uudessakaarlepyyssä.
Arkeologit saapuivat paikalle kirkon vesi- ja maalämpöputkien uusimistöiden takia ja kirkossa sekä kirkkomaalla vuonna 2022 suoritetut kenttätyöt olivat tiettävästi Uudenkaarlepyyn ensimmäinen historiallista aikaa tutkiva arkeologinen kenttätyöprojekti. Nykyinen kirkko on rakennettu vuosina 1708-1709, m***a vanhojen karttojen mukaan samalla paikalla on sijainnut vanhempi kirkkorakennus jo ainakin 1600-luvulla.
Kenttätyöt aloitettiin dokumentoimalla kirkon maapohjaisen alapohjan ja nykyisen lattian välissä sijainneet hautakammiot ja hautaukset sekä mahdollisesti vanhempaan kirkkoon liittyvät kivirakenteet. Viimeinen hautaus nykyisen kirkon lattian alle tehtiin 1790-luvun loppupuolella. Alapohjan dokumentoinnin jälkeen töitä jatkettiin kirkon pihamaalla, jossa arkeologit valvoivat uusien putkilinjojen kaivamista. Valvonnassa havaittiin historiallisen ajan arkeologialle tyypillistä löytöaineistoa sekä mahdollisesti 1700-1800-luvuille ajoittuvia rakenteita.
2-6. Työskentelyä kirkon sisäpuolella ja ulkona kirkkomaalla. Kirkon keskikäytävän ja lattiaparrujen alla työskentely oli paikoin hyvin ahdasta ja hyvin (hyvin) pölyistä.
7-8. Historiallisten lähteiden mukaan, kun uuden kirkon lattioita rakenttiin 1700-luvulla, materiaaleina hyödynnettiin myös vanhemman 1600-luvun kirkon seinähirsiä. Kuvassa näkyvä hirsi on osa hautakammion seinämän päällä olevaa puukehikkoa ja hirren toisella sivulla on nähtävissä punaista, mustaa ja valkoista koristelua. Hirsi poikkeaa rakenteen muista hirsistä ja vaikuttaa muotonsa perusteella seinähirreltä. Tässä saattaa hyvin olla uusiokäyttöön otettu hirsi vanhemmasta kirkosta!
9. Arkeologien taukotila kirkon sakastissa. Lämmitetty taukotila on arkeologille aina luksusta!
Viime kesänä Arke osallistui Työterveyslaitoksen Museoympäristöjen koetut ja mitatut vaaratekijät -hankkeen kvartsipölymittauksiin!
Arkeologisilla kaivauksilla pyrittiin selvittämään, että syntyykö kuivaa hiekkaa seuloessa terveydelle haitallista pölyä. Tutkimuksissa koehenkilö piti muutaman kenttätyöpäivän ajan päällään reppumaista pölynkeräyslaitteita, joka mittasi koehenkilön hengitysilman laatua.
Kaikkien arkeologien onneksi pitoisuudet jäivät näissä mittauksissa haitallisten raja-arvojen alapuolelle!
SturenKatu 2a
Helsinki
00510
Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Museovirasto Arkeologiset kenttäpalvelut :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.
Lähetä viesti Museovirasto Arkeologiset kenttäpalvelut :lle:
Tässä pieni videonpätkä eilen laajasti uutisoidun Mynämäen hopeakätkön kaivaustilanteesta 🙂
Kivikirves näkee päivänvalon ensimmäistä kertaa tuhansiin vuosiin. Löytämisen riemu ja hurmos välittyy, kun pistät äänet päälle! 😅
Olli Eranti kertoo videolla Harjavallan Kraakanmäki 3 -nimisen kivikautisen asuinpaikan löytömateriaalista tekemästään kvartsi- ja kivilajiaineiston analyysistä 🙂
Senaatintorilla ahkeroidaan urbaanissa ympäristössä entisen kirkkomaan paikkeilla. Näille kaivauksille on hyvät kulkuyhteydet! #senaatintorinkaivaukset2021
Me arkeologit tutkiessamme muinaisjäännöksiä kaivamme kuoppia, jotka voivat olla hengenvaarallisia muille metsänpohjan pikkuvipeltäjille. Mutta tähän on ratkaisu: pelastusrisut! Käytäthän sinäkin!!!
Kulttuuriympäristöpalvelut, Museovirasto
SturenkatuMuseovirasto Arkisto- ja tietopalvelut
Sturenkatu
Euroopan parlamentti - Europaparlamentet
Malminkatu
OKM:n nuorisovastuualue - Nuorten tulevaisuus
Meritullinkatu
#}
