leimat.fi

leimat.fi Suomalaisia leimoja vuoteen 1970 asti | Finnish marks pre-1970

Avaa kuten tavallisesti

Lokakuun piristykseksi Tuomas Hyrskyn kertomus:Pikkuotus ja sen sukulainenHopeaesineiden keräilijänä silmiini sattui taa...
01/10/2021

Lokakuun piristykseksi Tuomas Hyrskyn kertomus:

Pikkuotus ja sen sukulainen

Hopeaesineiden keräilijänä silmiini sattui taannoin eräässä huutokauppaluettelossa erikoinen Porvoossa Gustaf Lönnqvistin vuonna 1838 valmistama esine. Ensiajatuksena epäilin sitä hammastikkutelineeksi. Ketään muuta esine ei näyttänyt kiinnostavan sillä ainoana huutajana sain sen lähtöhinnalla.
Esineen kotiuduttua totesin sen olevan epäilemättä maustesirotin, sillä esineessä jalustalla olevan pikkuotuksen yläosan sai irti. Yläosan yhteydessä on myös otuksen suussa oleva kasviaihe, josta näyttää osa olevan kadoksissa. Esineen kiillotuksen yhteydessä selvisi, että tuo irrotettava yläosa oli tarkoituksella patinoitu tummaksi. Hämmästyttävä esine ja otus, jonka kaltaista en kirjoistani löytänyt. Aikani ihmeteltyä otin yhteyttä Porvoon museoon ja kysyin, onko tällainen otus heille tuttu. Hämmästykseni oli suuri, kun museosta ilmoitettiin, että heidän kokoelmistaan löytyy vastaavanlainen, sama seppä ja valmistusvuosikin oli sama 1838. Malli on sama, ainoastaan koristekaiverruksissa on eroja. Heidän otuksensa oli kokonaan hopeanvärinen ja kasviaihe ehjä. Ehjän kasviaiheen mukaan kasvi on mielestäni pippuri. Tällä perusteella olen tullut käsitykseen, että minulla on mustapippurisirotin. Porvoon museon sirotin lienee siten valkopippurille, ellei siitä ole joskus puhdistettu tummennusta pois? Ovatko sirottimet tilaustyönä tehtyinä joskus olleet parina samalla ruokapöydällä vai onko näitä tehty suurempikin sarja myytäväksi jäänee arvoitukseksi. Samoin on tämän sympaattisen nelijalkaisen ja hännättömän otuksen lajimääritys vielä arvoitus.
Ilman huolellisesti tehtyä leimausta en olisi osannut etsiä apua Porvoosta, eikä tällöin otuksen sukulaista olisi löytynyt museon varastosta. Mahdollisesti teemme (minä ja pikkuotus) joskus vielä matkan Porvoon museoon sukulaista katsomaan.
Kiitokset avusta Porvoon museo/ Juha Jämbäck va. museojohtaja, kokoelmapäällikkö

Suomalaisia jalometallileimoja esittelevä sivusto www.leimat.fi täytti 10 vuotta joulukuussa 2020. Sivusto perustettiin ...
02/08/2021
Leimat.fi

Suomalaisia jalometallileimoja esittelevä sivusto www.leimat.fi täytti 10 vuotta joulukuussa 2020. Sivusto perustettiin tarpeeseen saada mahdollisimman ajantasainen tiedosto vanhoista jalometallileimoista helposti saataville internetiin. Varsinkin keräilijät ovat olleet tyytyväisiä pystyessään antiikkikaupoissa ja kirpputoreilla käydessään helposti tunnistamaan leimoja kännykän välityksellä.

Toimikunta on alusta lähtien ollut läheisessä yhteistyössä Suomen Kultaseppien Liiton ja Tukesin kanssa. Toimikunta muodostuu neljästä alan ammattihenkilöstä, jotka omalla ajallaan harrastuspohjalta ylläpitää sivustoa ja tutkii jalometallileimoja.

Sivustoa perustettaessa olemassa oleva tieto kerättiin yhteen ja siirrettiin sähköiseen muotoon, jolloin pystyttiin tiedon etsimiseksi luomaan hakumahdollisuudet nimileiman tai kaupungin mukaan. Vanhat leimatiedot perustuivat pääosin Tyra Borgin teokseen kulta- ja hopeaseppien leimoista vuosilta 1373–1873, sekä näitä tietoja täydentäneisiin Museovirastossa työskennelleen Raimo Fagerströmin tutkimuksiin leimoista 1870–1920 luvuilta. Sitä uudemmat leimat ovat Suomen Kultaseppien liiton julkaisemista luetteloista. Pian kuitenkin huomattiin, että edellä mainitut tiedostot eivät olleet täysin kattavia. Uusia ennen tuntemattomia kultaseppiä ja leimoja löytyi toimikunnan jäsenten tutkiessa satoja kiloja jalometalliesineitä ja seuratessa netissä olevien huutokauppojen sivustoja. Tähän mennessä olemme löytäneet alun toistasataa uutta leimaa aiemmin tunnetuille kultasepille sekä lisäksi yli kuusikymmentä uutta aiemmin tuntematonta kultaseppää ja heidän leimansa. Nimileimojen lisäksi olemme löytäneet myös uusia ennen julkaisemattomia paikkakuntaleimoja.

Tuntemattomia nimileimoja tunnistettaessa on hyväksi tietolähteeksi osoittautunut vanhat sanomalehdet. Näissä on usein kultaseppäliikkeiden mainoksia ja uutisia esimerkiksi murroista ja konkursseista. Lisäksi lehdissä saattaa olla muitakin mielenkiintoisia alaamme koskevia tietoja. Esimerkiksi vaasalaisesta kultasepästä, jolla oli oma kruunuleima tai vuonna 1925 julkaistu viipurilaisen kulta- ja kelloseppä Anselm Aallon ilmoitus, jossa hän kutsuu kaikki paikkakunnan kulta- ja kellosepät saapumaan joukolla kahvila Kulmaan illalla klo 7 kahville. Kahvitilaisuus juhlisti hänen suorittamaansa leimaustutkintoa, jota paikkakunnan kulta- ja kellosepät olivat ilmoituksen mukaan ”suurella työllä ja vaivoja säästämättä” viimeiseen asti koettaneet saada estetyksi.

Toimikunnalle tulee myös leimojen tunnistuskyselyitä. Niistä noin puolet liittyy suomalaisiin leimoihin ja loput ulkomaalaisiin. Vaikka tietotaitomme on kotimaisissa leimoissa, pyrimme tunnistamaan myös ulkomaalaiset leimat. Joskus meiltä on kysytty myös puutuolien ja valaisimien leimoista.

Tietojen tutkimisen ja internetissä sekä Facebookissa vaikuttamisen lisäksi olemme osallistuneet omalla osastollamme antiikkimessuille sekä muihin tapahtumiin tunnistamalla leimoja ja jakamalla tietoa. Olemme pyrkineet innostamaan ihmisiä arvostamaan vanhoja jalometalliesineitä sekä säilyttämään ja käyttämään niitä vaihtoehtona sille, että hienot käsintehdyt esineet myytäisiin sulatettavaksi. Kiinnostusta näyttää olevan, sillä kolmikielisellä sivustollamme on vuosittain yli 100 000 käyntiä. Näistä noin 80 prosenttia on suomenkielisille sivuille ja loput suunnilleen tasan ruotsin- ja englanninkielisille sivuille. Sivustomme käsittää nimileimojen lisäksi myös paljon muuta mielenkiintoista. Jos et ole vielä käynyt sivustollamme, käy ihmeessä ja varaa paljon aikaa, sillä tietoa on paljon.

Kulta- ja Hopeaseppien Nimileimoja | Namnstämplar övar Guld- och Silversmedar | Gold and Silversmiths' Responsibility Marks

Hyvää vappua ja mukavaa lukuhetkeä!ERIKOINEN PITOISUUSLEIMA 750.SVuonna 1922 Uusikaarlepyyläinen kultaseppä Bertel Johan...
01/05/2021

Hyvää vappua ja mukavaa lukuhetkeä!

ERIKOINEN PITOISUUSLEIMA 750.S

Vuonna 1922 Uusikaarlepyyläinen kultaseppä Bertel Johannes Nilsson löi teelusikkaan hopeapitoisuusleiman 750.S, joka lähes sata vuotta myöhemmin pääsi kirjoitussarjamme aiheeksi.

Bertel Nilsson oli suorittanut leimaustutkinnon toukokuussa 1921 ja sen jälkeen avannut oman liikkeen Uudessakaarlepyyssä. Leimauslainsäädäntö ja pitoisuuslaskut olivat varmaan vielä hyvässä muistissa. Tuolloin voimassa olleen asetuksen mukaan pitoisuusleimat olivat tuhannesosaleimoja kuten nykyäänkin ja hopeapitoisuusleimana oli yksinomaan 813H. Numeroiden jälkeinen kirjain H tarkoitti ”hopeaa”. Samoihin aikoihin kuin Suomessa, myös Nojassa ja Tanskassa oli siirrytty tuhannesosaleimoihin ja heillä numeroiden jäljessä oli kirjain S (solv).

M***a miksi pitoisuus oli 750? Lusikan hiljattain havainnut kultaseppäkollega arveli mahdollisesti syyksi sen, että lusikka olisi valmistettu aikoinaan vanhoista rahoista. Tämä pitäneekin paikkaansa, sillä samoihin aikoihin kun lusikka tehtiin, sanomalehdessä oli Nilssonin liikkeen mainos, jossa hän kertoi tekevänsä ”kaikkia kulta- ja hopeasepän töitä sekä ostavansa kulta- ja hopearahoja”. Tuolloin 1920-luvun alussa kansalaisilla oli tallessa Suomen suuriruhtinaskunnan aikaisia kulta- ja hopearahoja, joiden materiaaliarvo oli korkeampi kuin nimellisarvo. Ennen vuotta 1918 lyödyissä 25 ja 50 pennin rahoissa hopeapitoisuus oli juuri 750, joten olettaa voisi, että juuri näitä rahoja oli käytetty raaka-aineena tässä teelusikassa. Hieman ihmetyttää, ettei Nilsson ole seostanut sulatustaan hopeapitoisuudellaan (868) korkeammilla hopeisilla 1 ja 2 markan rahoilla, jolloin hän olisi saanut laillista pitoisuutta 813. Alipitoisuuden vuoksi Nilsson joutui valmistamaan pitoisuusleiman 750 ja mahdollisesti ruotsinkielisenä lisännyt S-kirjaimen (silver) numeroiden jälkeen. Nilssonin leimasarja lusikassa sisältää kaikki muut leimat paitsi tarkastusleiman, joten hän lienee ollut tietoinen ettei kyseessä ollut tarkastusleimauskelpoinen pitoisuus.

Erkki Fredriksson kertoo kirjassaan ”Jyväskyläläistä hopeaa” (1990) kuinka Jyväskylässä Venäjän vallankumouksen (1917) jälkeen rahanarvonsa menettäneistä hopearuplista teetettiin runsaasti hopealusikoita Suomen itsenäisyyden alkuvuosina. (Ruplien pitoisuus oli 900 ja kopeekoiden 500).

Kultaseppä Bertel Nilsson toimi Uudessakaarlepyyssä vain muutaman vuoden. Vuonna 1923 hänellä oli loppuunmyynti. Nimileimatiedot kertovat Helsingissä vuosina 1928–1953 leimaavasta kultasepästä B. Nilsson, joka käytti nimileimaa BN. Hän lienee kertomuksemme Nilsson Uudestakaarlepyystä, sillä muita Nilssoneita ei ole suorittanut leimaustutkintoa tähän aikaan. Nilsson lienee siirtynyt Helsinkiin jo ennen vuotta 1928, koska jo aiemmin hänen liikkeensä Iso-Robertinkadulla ilmoittelee sanomalehdessä valmistavan ”kultasepäntöitä, monogrammeja, kaiverruksia yms.” Tarkennuksen vuoksi sanottakoon, että BN leimaa Helsingissä käytti vuosina 1912–1928 Bruno Nylund, joten Nilsson pystyi rekisteröimään tämän leiman itselleen vasta Nylundin lopetettua 1928.

Pieni teelusikka, paljon historiaa.

leimat.fi's cover photo
10/01/2021

leimat.fi's cover photo

Olemme päivittäneet paikkakuntasivustomme lisäämällä kuvan helpottamaan paikkakunnan hakua. Saimme hienon kehitysidean m...
10/01/2021
Leimat.fi

Olemme päivittäneet paikkakuntasivustomme lisäämällä kuvan helpottamaan paikkakunnan hakua. Saimme hienon kehitysidean marraskuussa leimat-sivujen käyttäjältä. Toivottavasti tämä auttaa nopeammin löytämään oikean paikkakunnan.
www.leimat.fi/fi/paikkakuntaleimat

Kulta- ja Hopeaseppien Nimileimoja | Namnstämplar övar Guld- och Silversmedar | Gold and Silversmiths' Responsibility Marks

Tänään vietämme leimat-sivujen 10-vuotis juhlaa. Juhlan kunniaksi kerromme tarkastusleiman historiasta.Tarinaa katoavast...
06/12/2020

Tänään vietämme leimat-sivujen 10-vuotis juhlaa. Juhlan kunniaksi kerromme tarkastusleiman historiasta.

Tarinaa katoavasta kruunusta

Maassamme on pitkät perinteet jalometallien tarkastuksessa. Jo 1600-luvulla oltermannit tarkastivat pitoisuuksia. Vuonna 1734 valtakunnassa otettiin käyttöön kolmen kruunun tarkastusleima. Suomen siirryttyä suuriruhtinaskuntana Venäjän alaisuuteen, tarkastusleimasta pudotettiin pois kaksi kruunua. Vuodesta 1810 lähtien tarkastusleimassa on ollut vain yksi kruunu. Kruunuleiman pohjamuotona säilyi jo kolmen kruunun leimassa käytetty ”kissantassun” muotoinen pohja. 1830- ja 1840-luvuilla käytettiin joissakin kaupungeissa kruunuleimaa myös ilman tuota kissantassun pohjamuotoa. Pienellä leimauspaikkakunnalla Kajaanissa vielä jopa 1860-luvulla, m***a tämä lienee poikkeustapaus. Kissantassupohjamuoto säilyi käytössä aina vuoteen 1940 asti, jolloin pohjamuodoksi tuli sydän. Tosin vanhat kruunuleimat käytettiin ensin loppuun, joten siirtymäaika näyttää jalometalliesineitä tutkiessa olleen joillakin leimauspaikkakunnilla jopa kymmenkunta vuotta.

Kotimaan kissantassu- ja sydämenmuotoisten kruunuleimojen lisäksi on käytössä ollut soikealla pohjalla ollut tuontitavaroiden tarkastusleimana ollut kruunuleima vuosina 1925–1998 ja harvinainen vientitavaroiden suorakulmaisella pohjalla ollut kruunuleima vuosina 1974–1998. Näistä leimoista luopumiseen vaikutti Suomen liittyminen Euroopan unioniin. Tuontileimasta luopumisen yhteydessä suunniteltiin jalometallialalle omaa ”joutsenmerkkiä”, jolla halutessaan olisi voinut leimata kotimaista tuotantoa olevan esineen. Suunnitelma jäi toteutumatta.

Vuonna 1995 tarkastusleimauksesta silloin vastannut Teknillinen tarkastuskeskus muuttui liikelaitokseksi ja jakautui kahteen osaan, Turvatekniikan keskukseksi (TUKES) ja vanhan nimen säilyttäneeseen Teknilliseksi tarkastuskeskukseksi (vuodesta 1998 INSPECTA). Tukes vastasi rekistereistä ja säädösten noudattamisesta, Inspecta puolestaan jalometallianalyyseista ja kruunuleiman lyönnistä. Tarkastusleimauskäytäntö muuttui vuonna 1999. Aiemmin kruunuleiman pystyi lyömään esineisiin useilla paikkakunnilla, m***a nyt tarkastusleimaus siirtyi pääsääntöisesti suoritettavaksi vain Helsingissä, jonne esineet oli lähetettävä tai tuotava. Suuret teolliset valmistajat saivat vielä kruunata omilla työhuoneillaan.

Vuonna 2001 jalometalliesineiden kruunaus eli tarkastusleimalla varustaminen tuli vapaaehtoiseksi. Tosin jo aiemminkin kevyet esineet olivat olleet vapautettuja tarkastusleimauksesta. Vapaaehtoisuuden myötä maksullinen tarkastusleimaus etenkin pienillä valmistajilla väheni. Lisäksi aikaa vievä, ylimääräistä työtä ja kustannuksia lisäävä esineiden lähettäminen Helsinkiin edesauttoi usealla valmistajalla päätöstä tarkastusleimauksesta luopumiseen. Vuonna 2017 Inspecta myi jalometallianalyysitoiminnan uudelle toimijalle. Tarkastustoiminnan ostanut yhtiö totesi hiljakkoin keskittyvänsä ydinliiketoimintaansa ja luopuvansa jalometallien tarkastustoiminnasta 31.1.2021. Näillä näkymin viimeiset kruunut Suomessa leimataan tammikuussa. Lähes 300 vuoden perinne katkeaa silloin.

𝗞𝗔𝗨𝗡𝗜𝗦 𝗞𝗢𝗥𝗨 𝗢𝗬 𝟭𝟵𝟱𝟲–𝟭𝟵𝟴𝟵-𝟮𝟬𝟭𝟭Moderneista koruistaan tunnetun Kaunis Korun perusti Martta Ritvanen (1910–2007) vuonna 195...
29/10/2020

𝗞𝗔𝗨𝗡𝗜𝗦 𝗞𝗢𝗥𝗨 𝗢𝗬 𝟭𝟵𝟱𝟲–𝟭𝟵𝟴𝟵-𝟮𝟬𝟭𝟭

Moderneista koruistaan tunnetun Kaunis Korun perusti Martta Ritvanen (1910–2007) vuonna 1956. Korualaan hän oli perehtynyt toimittuaan tätä ennen Kalevala Korun toimitusjohtajana. Kaunis Korun koruissa käytettiin usein kotimaisia korukiviä, muun muassa yhtenä ensimmäisenä koruvalmistajana spektroliittia. Huomattava osa tuotannosta meni myös vientiin. Vuonna 1963 Kultaseppien lehdessä kerrotaan yhtiön korumalleja olevan jo kuutisensataa ja mallisto uudistuu ja lisääntyy koko ajan. 1980-luvun alussa malleja oli jo yli kaksituhatta. Korujen lisäksi yhtiö valmisti joitakin hopeaesineitä kuten kolme Wäinö Aaltosen suunnittelemaa kastemaljaa.
Vuonna 1989 yhtiön omistajaksi tuli Kalevala Koru Oy. Tällöin modernit korut siirtyivät Kaunis Koru nimen alle ja perinteiset korut jäivät Kalevala Koruun. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Kaunis Koru sulautui Kalevala Koruun. Kaunis Korun nimileima säilyi leimausluetteloissa vuoteen 2011 saakka, joskin leiman käyttö lakkasi jo vuonna 2003.

𝟭𝟵𝟱𝟲–𝟭𝟵𝟴𝟵
Korujen valmistus tapahtui pääosin alihankintana usealla kultasepällä, jolloin he leimasivat omalla nimileimallaan, m***a leimasarjan viimeiseksi leimaksi lyötiin Kaunis Korun kahden seläkkäin kääntyneen k-kirjaimen muodostama tavaramerkki (logo). Yhtiöllä oli myös oma työhuone vuodesta 1968, joka käytti nimileimaa MKR (=Martta Kyllikki Ritvanen). Toimitusjohtaja Martta Ritvanen ei kuitenkaan itse valmistanut koruja, m***a suunnitteli kylläkin muutamia. Yhtiön korusuunnittelusta vastasivat alkuvuosina muun muassa Paula Häiväoja ja Jan Salakari, m***a sittemmin pääsuunnittelijaksi nousi Mirjam Salminen. Hän oli suunnitellut ensimmäiset korut yhtiölle jo 1960-luvun alussa. Pääsuunnittelijana hän toimi vuoteen 1983 asti.

Kaunis Korulle on valmistanut koruja muun muassa seuraavat kultasepät:
CS Christer Stenberg
HK Heikki Kaksonen
HN Helge Narsakka
KOP Kari Puranen
KSa Kari Saarinen
LN Leevi Nygren
N Osmo Narsakka
OLW Olavi Vehmersuo
OM Osvald Mättö
ONu Olavi Nupponen
PAR Pentti Roos
PH Pertti Hakuli
PRO Pertti Koskinen
ROM Rauno Mättö
SJK Santtu Kiviharju
TNu Timo Nupponen
UJK Urpo Kajander
kuvioleima 143 Valo-Koru

𝟭𝟵𝟴𝟵–𝟮𝟬𝟬𝟯 (𝟮𝟬𝟭𝟭)
MKR -leiman käyttö loppui Kalevala Korun ostettua yhtiön. Uuden omistajan, Kalevala Korun, nimileima näkyi alussa Kaunis Korun tuotteissa (?). Vuonna 1994 Kaunis Korun vanha logo rekisteröitiin nimileimaksi ja leima siirtyi täten leimasarjassa ensimmäiseksi, oltuaan sitä ennen design-leimana leimasarjan viimeisenä. Korumalleja yhtiölle uuden omistajan aikana suunnitteli muun muassa Kirsti Doukas, Marja Suna, Tony Granholm, Mari Saari, Marko Mäkelä, Miikka Westman ja Stefan Lindfors.

𝗔𝗥𝗩𝗢𝗜𝗦𝗔 𝗟𝗨𝗞𝗜𝗝𝗔, 𝗣𝗬𝗬𝗗Ä𝗠𝗠𝗘 𝗔𝗣𝗨𝗔𝗡𝗡𝗘. Emme ole täysin varmoja Kaunis Korun leimauskäytännöstä etenkin vuosina 1989–1994. Jos siis omistat Kaunis Korun tuotteen, jossa on vuosileima väliltä M8-R8, olisitko ystävällinen ja ilmoittaisit mitä leimoja leimasarjassa on. Myös viimeinen leimankäyttöaika on haussa, löytyykö vuosileimoja väliltä A9-K9?

Elokuun aiheena kerrataan hieman leimauksen historiaa.LEIMATMaassamme on pitkät perinteet arvokkaan kullan ja hopean lei...
16/08/2020

Elokuun aiheena kerrataan hieman leimauksen historiaa.

LEIMAT
Maassamme on pitkät perinteet arvokkaan kullan ja hopean leimaamisessa. Jalometallien pitoisuudet olivat tarkkaan määrätty jo 1400-luvulla ja tästä syystä vuonna 1485 annettiin määräys, että kulta- ja hopeaseppien oli merkittävä nimikirjaimensa valmistamiinsa esineisiin. Näin pystyttiin valvomaan, etteivät sepät tehneet esineitä alipitoisesta raaka-aineesta.

Puhdas kulta ja hopea ovat liian pehmeitä sellaisenaan koruihin sekä käyttöesineisiin. Sekoittamalla sulatusvaiheessa jalometallien joukkoon muita metalleja, useimmiten kuparia, saadaan käyttökelpoista ja kestävämpää seosta. Kiusausta sekoittaa liian paljon halvempaa kuparia jalometalliseoksiin pidettiin aisoissa ankarilla rangaistuksilla. Esimerkiksi elinikäiseen pakkotyöhön pääsi, kun jäi kolmannen kerran kiinni alipitoisesta seoksesta.

1600-luvulla tuli käyttöön kaupunkileima, joka kertoo missä kaupungissa esine on valmistettu. Sepät oli jo 1400-luvulta lähtien määrätty harjoittamaan ammattiaan vain kaupungeissa. Sepän nimikirjainten ja kaupunkileiman lisäksi esineisiin tehtiin niin sanottu Oltermannin viiva ammattikunnan vanhimman tarkastaessa esineen pitoisuuden. Tämä sahanterämäinen kuvio syntyi Oltermannin ottaessa kaivertimella esineestä hopea- näytteen.

Oltermannin viivan korvasi vuonna 1754 valtakunnallinen kolmen kruunun tarkastusleima. Samoihin aikoihin alettiin esineisiin lyödä myös valmistusvuoden ilmoittavia leimoja. Suomen siirryttyä Venäjän yhteyteen vaihtui kolme kruunua yhdeksi kruunuksi vuonna 1810. Tämä kruunuleima eli tarkastusleima on edelleen käytössä. Tänä päivänä tarkastusleima on vapaaehtoinen.

1850-luvulla käyttöön tulee ensimmäiset hopean pitoisuutta osoittavat leimat. Aiemmin hopeaa oli käytössä vain yhtä pitoisuutta, joten silloin ei erityistä pitoisuusleimaa tarvittu. Hopealeimoiksi tuli vanha luotimittayksikön 13L ja venäläis-peräiset 78 ja 84 zolotnik. Puhdas hopea on 16 luotia, joten pitoisuus 13 luotia vastaa siten noin 813 promillen hopeaa. Kultaesineitä alettiin valmistaa usealla pitoisuudella jo 1600-luvun lopulla.

1890-luvulla siirryttiin metrijärjestelmän myötä pitoisuuksissa tuhannesosaleimoihin, esimerkiksi hopeassa leimaan 813H. Tämä tarkoittaa, että esine oli valmistettu seoksesta, jonka hopeapitoisuus oli vähintään 81,3 %, lopun ollessa yleisimmin kuparia. Nämä tuhannesosaleimat ovat edelleen käytössä. Hopea on nykyisin yleisimmin leimattu pitoisuusleimalla 830 tai 925. Kulta puolestaan leimoilla 585 tai 750, vastaten 14 tai 18 karaattia. Vuosina 1895–2008 kultaleimat olivat määräysten mukaan soikealla pohjalla ja hopealeimat suorakaiteen muotoisilla. Vuodesta 2009 lähtien pohjamuoto on ollut vapaa. Leimattavat pitoisuudet ovat siis vaihdelleet eri aikoina. Käytössä olleet kulta- ja hopeapitoisuusleimat löydät leimat.fi sivustolta.

Suomessa myytävissä jalometallituotteista löytyy sekä jalometallisäädöksiin määrättyjä, pakollisia leimoja että vapaaehtoisuuteen perustuvia leimoja. Kaikki uusimmat tiedot löydät Turvallisuus- ja kemikaaliviraston eli TUKESin sivuilta.

Osoite

Helsinki

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita leimat.fi :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Yritys

Lähetä viesti leimat.fi :lle:

Kategoria

Our Story

Leimatoimikunta on jalometallialan vuonna 2009 perustama toimikunta, jonka tehtävänä oli kerätä sähköiseen muotoon suomalaisten kulta- ja hopeaseppien käyttämät nimileimat vuosilta 1373–1970. Toimikunnan jäsenet edustavat eri osa-alueiden asiantuntemusta, kuten lainsäädäntöä, historian tuntemusta sekä viranomaistoimintaa.

In 2009 the Leimatoimikunta (Mark Commission) was founded by members of the Finnish precious metal industry with the aim of collecting, in electronic form, Finnish gold- and silversmiths' responsibility marks for the years 1373-1970. The commission members represent different areas of expertise, such as legislation, historical precious metal knowledge and government activities.

Lähellä hallituksen palvelut


Muut Public Services Helsinki :ssa

Näytä Kaikki

Kommentit

Tällainen tosi hieno tammenlehtiriipus 1917 on tallella. Saaja oli vaimoni mummin veli, joka muutti nuorena Kanadaan ja eli elämänsä siellä. Kävi Suomessa 50-luvun puolivälissä. Tämä palautui sieltä kuolinpesästä aikoinaan takaisin Suomeen. Mitä tästä voisi päätellä?
Hei. Kuka voi auttaa. Mikä on ensimmäinen leima?
Moikka.. Osaisitteko auttaa kummilusikoiden suhteen. :D Kaikki lisätieto olisi tervetullutta näistä.. Kultaseppä heitti nimen Eero Rislakki noiden leimojen pohjalta. Pitääkö paikkaansa?
Tunnistaako joku leimat! Jostain syystä edellinen kirjoitukseni hävisi jonnekin. Kokeillaan uudestaan. Tunnistaako joku tämän ulkovalaisimen leimoja.
Avunpyyntö Osaatteko auttaa tällaisen ulkovalon leimojen selvityksessä. Suurentakaa kuvaa, niin leimat näkyvät paremmin.
Onko teillä tietoa tästä leimasta? On vanhassa kynttilänjalassa.
Hei Mitä nämä sormuksen leimat tarkoittaa?
Onkohan ulkolainen kun en löytynyt tuollaista kissan päästä mitään tietoa?