31/07/2026
Valon siivilöityminen esineen läpi näyttää aina erilaiselta. Valo itsessään on sama, m***a punaisen ja vihreän pinnan kautta se heijastuu eri sävyisenä.
Ajattelen, että sama pätee meihin ihmisiin. Aurinko paistaa meille kaikille, m***a se, miten heijastamme valoa ympärillemme, riippuu siitä, minkä läpi se meissä kulkee: kokemustemme, tunteidemme ja muistiemme. Siksi sama hetki voi näyttäytyä yhdelle toivona ja toiselle menetyksenä. Katsomme maailmaa aina oman sisäisen sävymme läpi.
Tästä ajatuksesta syntyi Yhdessä kerrottu -projekti. Meillä on yhteiset paikat, sama aurinko ja sama valo, m***a kokemuksemme niistä siivilöityvät eletyn elämän läpi. Yksi paikka tuntuu jokaisesta erilaiselta. Rakennukset, puistot ja kadunkulmat eivät kanna vain yhtä historiaa, vaan lukemattomia rinnakkaisia todellisuuksia.
Scannellin ja Giffordin (2010) mukaan suhteemme paikkaan rakentuu fyysisen ympäristön lisäksi tunteista, muistoista, ajatuksista ja toiminnasta. Emme kiinnity vain katuun, rakennukseen tai maisemaan, vaan siihen, mitä siellä on tapahtunut ja keitä olemme siellä olleet. Yhteinen paikka on yhtä aikaa henkilökohtainen ja kollektiivinen.
Myös Lewickan (2008) tutkimus paikkamuistin, paikkaidentiteetin ja paikkakiintymyksen suhteesta tukee ajatusta, että asukkaiden muistot osallistuvat kaupungin rakentamiseen. Kertoessaan samoista paikoista eri tavoin ihmiset luovat yhdessä kaupungin moniäänistä identiteettiä.
Hyvinkää on yhteinen kokemuksemme kaupungista. Kuvittelen sen hohtavan avaruuteen kaikkia niitä sävyjä, joita me muistoillamme, kokemuksillamme ja tunteillamme heijastamme. Jokaisen sävy on ainutlaatuinen, m***a yhdessä ne sulautuvat värikkääksi ja eläväksi palloksi Telluksen pinnalle.
Yhdessä kerrottu ei siis ainoastaan tallenna Hyvinkään historiaa. Se tekee näkyväksi, kuinka m***a erilaista Hyvinkäätä yhden kaupungin sisällä elää. Kaupunki ei synny vain rakennuksista, kaduista tai kartalle piirretyistä rajoista, vaan siitä valosta, jonka ihmiset siihen jättävät.
Hyvinkään kaupunki Museokeskus Taika
