27/04/2025
Sain kunnian pitää Kansallisen veteraanipäivän avajaispuheen Pelkosenniemellä. Ohessa puhe ja pieni pätkä siitä.
Veteraanipäivän juhlapuhe 27.4.2025
�
Hyvät juhlavieraat, arvoisat veteraanit, lotat, sotiemme jälkeen maata jälleen rakentaneet sukupolvet – ja ennen kaikkea te, jotka olette saapuneet kuulemaan tätä yhteistä kertomustamme.
Tänään, kansallisena veteraanipäivänä, 80-vuotis juhlavuonna, me pysähdymme. Me pysähdymme muistamaan, kunnioittamaan ja kiittämään. Me hiljennymme niiden äärellä, jotka antoivat kaikkensa, jotta me saisimme elää vapaassa maassa, rauhan keskellä.
Tänä vuonna veteraanipäivän teema on Rauhanviesti. Se ei ole vain juhlapäivän otsikko – se on sydämellinen toive, vastuullinen velvoite ja kallisarvoinen perintö. Se on lupaus, joka kulkee sukupolvelta toiselle: "Pidämme toisistamme huolta. Rakennamme rauhaa. Emme unohda.”
Meillä Pelkosenniemellä rauhanviesti saa aivan erityisen kaiun. Joulukuussa 1939, juuri täällä, käytiin Pelkosenniemen taistelu – yksi talvisodan ratkaisevista hetkistä, jossa suomalaiset sotilaat pysäyttivät ylivoimaisen vihollisen. Luminen metsä, hiljainen erämaa, ja joukko suomalaisia, jotka eivät luovuttaneet. He taistelivat, m***a ennen kaikkea he taistelivat rauhan puolesta.
Tänään me emme enää kuule tykkien jylinää tai näe panssarivaunujen varjoja metsissämme. M***a me näemme uutisista sodan kasvot – Euroopassa, aivan naapurissamme. Meidän rauhamme ei ole itsestäänselvyys. Meidän tehtävämme on pitää siitä kiinni, vaalia sitä ja viedä sitä eteenpäin – sanoissa ja teoissa, kotona ja kansainvälisesti.
Arvoisat kuulijat,
Rauhanviesti ei ole heikkouden ääni. Se on viisauden ääni. Se on niitä sanoja, joita sodan kokeneet ovat ehkä kuiskanneet lapsilleen ja lapsenlapsilleen: “Älä koskaan unohda, miksi taistelimme. M***a pyri aina siihen, ettei sinun tarvitse.”
Tänään me lähetämme tuon viestin uudelleen – koululuokille, koteihin, päättäjille ja kansoille. Me puhumme toivosta. Me muistamme, että ketään ei jätetä – ei silloin, eikä nyt. Ja me uskomme siihen, että yhteinen historia ei sido meitä menneisyyteen, vaan avaa oven parempaan tulevaisuuteen.
Hyvät ystävät,
Rauhanviesti ei kuulu ainoastaan juhlapuheissa – se näkyy arjessa, pienissä teoissa. Se näkyy, kun nuoremmat pysähtyvät kuuntelemaan veteraanin kertomusta. Se näkyy, kun eri sukupolvet kokoontuvat yhteisen pöydän ääreen. Ja ennen kaikkea, se näkyy siinä, että me emme unohda, vaan siirrämme muiston ja toivon tuleville sukupolville.
haluan kiittää teitä, jotka elitte sodan ja jälleenrakensitte tämän maan. Teitä, jotka olette säilyttäneet muiston elävänä. Ja muita, jotka vievät sitä eteenpäin. Teidän varassanne rauhanviesti jatkaa matkaansa. Myös Matteuksen evankeliumi muistuttaa meitä rauhanviestistä seuraavin sanoin:
Kuten on kirjoitettu: “Autuaita ovat rauhantekijät, sillä he saavat Jumalan lapsen nimen.” (Matt. 5:9)
Lopuksi, himmetä ei muistot saa. M***a niiden varaan voi rakentaa uuden kevään.
Kiitos ja tervetuloa.
