31/08/2026
Riikka Purran ajatuksia veromoukarista.
Varo veromoukaria
Suomen talous on kääntynyt selvään ja laaja-alaiseen kasvuun. Teollisuus, vienti, investoinnit ja kulutus näyttävät vihdoin elpymisen merkkejä pitkän matalapaineen jälkeen, samoin luottamus niin kotitalouksissa kuin yrityksissä. Kunhan työttömyys saadaan laskevalle uralle ja lisää työpaikkoja suomalaisille, alkaa käänne näkyä positiivisesti yhä useamman elämässä.
Samaan aikaan esitetyt valtavat veronkiristykset SDP:n ja vasemmiston suunnalta olisivat toteutuessaan juuri tälle kasvulle turmiollisia. Vasemmistopuolueet pelaavat Suomen taloudella venäläistä rulettia esittämällä jopa yhdeksän miljardin euron veronkiristyksiä, jotka otettaisiin suoraan esimerkiksi yrittäjien, työntekijöiden ja kuluttajien selkärangasta.
Puheenjohtaja Minja Koskela (vas) pohdiskeli tämän ysimiljardisen veroluodin vaikutuksia varsin kevyesti: ”kun ruvettaisiin koostamaan näistä tietynlaista kokonaisuutta, pohdittaisiin myös sitä, onko sillä kerrannaisvaikutuksia”. Jos valta vaihtuisi ensi keväänä veromoukaria heiluttavalle vasemmistolle SDP:n johdossa, talouskasvusta jäisi jäljelle vain Suomenlahdelle katoavat laivojen perävalot. Pakosuunnitelmiaan hioisivat niin huipputeknologia, teollisuuden tuotantolinjat kuin osa terävimmästä inhimillisestä pääomastammekin.
Julkisen talouden krooninen alijäämä ei ole yritysten tai työntekijöiden syy. Julkinen talous on sopeutettava siihen kantokykyyn, jota maamme pystyy todellisuudessa kantamaan. Tämän hallituksen sopeutuslinjaa on jatkettava tulevalla kaudella. On rehellistä tunnustaa, ettei säästöurakka ole helppo.
Se, että viennin kirkkaimmilla tähdillä, Nokialla, Koneella ja Iceyella pyyhkii lujaa, on mahtava asia. Pelkkä kirkkain keihäänkärki ei kuitenkaan yksin riitä kääntämään koko maan työllisyyttä kestävään nousuun. Katse on käännettävä pienten ja keskisuurten yritysten arkeen. Juuri niin sanotut ”mies ja Hiace”- tai ”nainen ja Yaris”-yritykset ovat Suomen työllisyyden ja arjen moottori. Jos yksinyrittäjä ei uskalla tai pysty palkkaamaan sitä ensimmäistä tai toista työntekijäänsä, koko Suomen kasvu tulee tyssäämään seinään.
Yksi suurimmista esteistä pienten yritysten työllistämiselle on kireän verotuksen ohella kohtuuttomaksi paisunut YEL-maksurasite. Loppukauden tärkeimpiä haasteita onkin purkaa Marinin hallituksen yrittäjille neuloma YEL-pakkopaita. Solmut ovat osoittautuneet tuskallisen konstikkaiksi, sillä järjestelmän on turvattava yrittäjän eläketurva ilman, että se tukahduttaa yrittämistä alkuunsa.
Viimeisenä haasteena on ollut tulojen reaaliaikaisuuden kankeus. Yrittäjille on saatava käyttöön tulorekisterin kautta reaaliaikainen ansiotulotieto. Visio on kuukausitasoinen, tulorekisteristä automaattisesti saatava ansiotieto sekä entistä laajemmat vapaudet päättää omasta vakuuttamisestaan. Suomi nousee vain työnteolla ja yrittämisellä – ei veromoukarilla.
(Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 31.8.)
