Uhanalaiset luontotyypit & lajit

Uhanalaiset luontotyypit & lajit Tietoa luontotyypeistä, lajeista ja niiden uhanalaisuudesta. Information about Finnish habitat types

Luonnonsuojelulain luontotyypit 42. Luonnonsuojelulain luontotyyppejä esittelevä sarjamme on tullut tällä erää päätöksee...
25/08/2025

Luonnonsuojelulain luontotyypit 42. Luonnonsuojelulain luontotyyppejä esittelevä sarjamme on tullut tällä erää päätökseensä. Palaamme kuitenkin asiaan, kun meriajokaspohjat ja suojaisat näkinpartaispohjat esitellään myöhemmin. Nämä kaksi meriluontotyyppiä ovat ensimmäiset kokonaan vedenalaiset luontotyypit, jotka kuuluvat luonnonsuojelulain suojeltuihin luontotyyppeihin.

Sarjamme tällä erää viimeiset osat käsittelivät rannikon avoimia dyynejä. Niiden innostamina hypätään hetkeksi Suomenlahden yli vilkaisemaan, millaisia dyynejä Viron rannikolta löytyy. Virossa dyynit ovat paremmassa kunnossa ja suurempia kuin Suomessa, m***a kurtturuusun leviäminen on sielläkin vitsauksena. Laajoja dyynialueita on esimerkiksi luoteisrannikon Nõvassa sekä Saarenmaalla Kuressaaren eteläpuolella ja Vilsandin kansallispuistossa. Kesäkaupunki Pärnun dyynit ovat varmasti monelle suomalaiselle tuttuja. Virossa on samat dyyniluontotyypit kuin meillä, m***a niiden lajistoon kuuluu myös kasveja, jotka Suomesta puuttuvat tai ovat hyvin harvinaisia. Esimerkiksi ahokylmänkukasta (kuva 5) on vain muutama havainto Suomesta. Meripiikkiputkea (kuva 6) ei ole tiettävästi havaittu Suomesta. Rantaruttojuuri (kuva 7) puolestaan on Suomessa tulokaslaji, joka on arvioitu äärimmäisen uhanalaiseksi. Suomessa erittäin uhanalainen hietaneilikka (kuva 8) kasvaa meillä pääasiassa sisämaan harjumaastoissa, m***a Virossa usein rannikon dyyneillä.




📷 Anne Raunio

Luonnonsuojelulain luontotyypit 41. Rannikon avoimien dyynien hiekassa vilistää lajeja, joita ei muualta löydä. Yksi sel...
18/08/2025

Luonnonsuojelulain luontotyypit 41. Rannikon avoimien dyynien hiekassa vilistää lajeja, joita ei muualta löydä. Yksi sellainen on vaarantuneeksi luokiteltu hietikkonatalude, jonka ruskeankirjavaa hahmoa on vaikea erottaa hiekanjyvistä. Helppoa on sen sijaan havaita muurahaiskorennon toukan eli muurahaisleijonan suppilomainen pyyntikuoppa, jonka pohjalla ”leijona” hiekkaan kaivautuneena vaanii alas suistuvia muurahaisia. Jos saalis yrittää kiivetä pois kuopasta, toukka viskaa sen perään hiekkaa aiheuttaen rinteeseen vyöryn, joka pudottaa saaliin takaisin.

Erikoisesta kasvutavastaan tunnistettava dyynikasvi on hietikkosara, jonka versot pistävät hiekasta tasavälein suorissa riveissä. Laji on silmälläpidettävä, ja yleinen se on vain Hankoniemellä. Dyynihiekasta voi puskea esiin myös sieniä, kuten kauniin oransseja hietikkolohisieniä.

Eräät dyynien hyönteiset vaativat juuri tiettyä ravintokasvia. Variksenmarja on elinehto dyynisukkulakoille, joka lentelee hapsusiivillään paljaan hiekan reunustamien variksenmarjamättäiden liepeillä. Laji on erittäin uhanalainen, ja sitä tavataan lähinnä Perämerellä. Sen sijaan rantavehnälude kiipeilee ravintokasvinsa korsilla usein runsaslukuisena.

Dyynirantoja suosivat myös kahlaajalinnut, jotka löytävät ravintoa hiekkasärkkien kirjomilta matalilta merenpohjilta. Hankoniemen, Yyterin, Vattajan ja Hailuodon dyynirannat ovat kahlaajien suosimia levähdyspaikkoja muuttomatkoilla.




📷 1 x Tapio Kujala (hietikkonatalude, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0),
3 x Anne Raunio (muurahaisleijonan pyyntikuopat, hietikkosara, meriharakat),
1 x Håkan Söderholm (aitomuurahaiskorento, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0),
1 x Terhi Ryttäri (hietikkolohisieni),
1 x R. Siloaho (dyynisukkulakoi, Creative Commons Nimeä Jaa-Samoin 4.0),
1 x Petri Parkko (rantavehnälude, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0)

Luonnonsuojelulain luontotyypit 40. Rannikon avoimille dyyneille on tärkeää esteetön yhteys mereen, sillä aaltojen ja jä...
11/08/2025

Luonnonsuojelulain luontotyypit 40. Rannikon avoimille dyyneille on tärkeää esteetön yhteys mereen, sillä aaltojen ja jäiden kulutus pitää rantaa avoimena, merituuli muovaa hiekkaa dyyneiksi ja suolapärskeet pitävät yllä rannikkodyyneille ominaista kasvillisuutta. Rehevöitymisestä johtuvaan rantojen ruovikoitumiseen ja pensoittumiseen tulee puuttua hoitotoimin. Laajoilla dyynialueilla myös sopivasti mitoitettu laidunnus voi pitää dyynikasvillisuuden avoimena.

Haitallinen vieraslaji kurtturuusu saattaa vallata rantavehnädyynin koko pituudeltaan, jolloin dyynisarjan luontainen kehitys pysähtyy. Kurtturuusun torjuntaa ja seurantaa on jatkettava muutaman vuoden ajan, jottei se pääse palaamaan maahan jääneistä juurenpalasista. Paluu voidaan estää myös peittämällä hoidettu alue 2–3 vuodeksi. Kurtturuusun torjunta sisämaassa estää lintuja levittämästä siemeniä rannikolle, missä lajista on eniten haittaa uhanalaisille luontotyypeille.

Dyynit ovat suosittuja virkistysalueita, mikä näkyy kasvillisuuden kulumisena ja dyynien rikkoutumisena. Haittoja voidaan vähentää kulkua ohjaavin rakentein, opastein sekä kertomalla alueen käyttäjille dyynien luontoarvoista. Dyynejä on alettu myös ennallistaa. Porin Yyterissä kasvittomiksi kuluneille alueille on pystytetty matalia tuuliaitoja, jotka kasaavat hiekkaa. Lisäksi siemenistä lisättyä rantavehnää on istutettu sitomaan dyynejä.




📷 4 x Anne Raunio, 1 x Terhi Ryttäri, 2 x Antti Mäkelä (Porin kaupunki)

Luonnonsuojelulain luontotyypit 39. Rannikon avoimet dyynit on tiukasti suojeltu luontotyyppi, jota ei saa hävittää eikä...
04/08/2025

Luonnonsuojelulain luontotyypit 39. Rannikon avoimet dyynit on tiukasti suojeltu luontotyyppi, jota ei saa hävittää eikä heikentää. Avoimet dyynit koostuvat usein muutamasta pinnanmuodoiltaan ja lajistoltaan erilaisesta dyyniluontotyypistä, joista muodostuu dyynien kehitys- eli sukkessiosarja. Parhailla paikoilla voi esiintyä kuutta avoimen dyynin luontotyyppiä: lähimpänä rantaa alkiodyynejä, niiden takana yksi tai useampi rantavehnädyynien valli ja sen takana usein tasaisempi harmaan dyynin alue, jonka sisällä on laikkuina variksenmarjadyynejä, dyynialueiden kosteita painanteita sekä vähäkasvisia dyynien deflaatiokenttiä. Avoimen dyynin takana voi olla rannikon metsäistä dyyniä, joka on erillinen luonnonsuojelulain luontotyyppi.

Dyynit syntyvät tuulen liikuttaessa ja kinostaessa hiekkaa. Dyynisarjan lähimpänä rantaa sijaitsevilla dyynityypeillä hiekka on edelleen liikkuvaa, minkä vuoksi alkiodyynit voivat vaihtaa paikkaa ja välillä hävitä kokonaan myrskyjen seurauksena. Kauempana rannasta hiekka alkaa stabiloitua, kun kasvillisuuden peittävyys kasvaa. Pohjanlahden rannikolla, missä valtaosa maamme avoimista dyyneistä sijaitsee, jääkauden jälkeinen maankohoaminen on edelleen voimakasta, ja uutta rantaa paljastuu vähitellen meren peitosta. Jos dyynit saavat kehittyä ilman ihmisen häirintää, uusia alkiodyynejä alkaa syntyä merestä nousseelle maalle, ja näin koko dyynisarja hitaasti siirtyy. Tätä luonnon prosessia kutsutaan primäärisukkessioksi.



📷 Anne Raunio

Luonnonsuojelulain luontotyypit 38. Serpentiinikalliot ovat hyvin vaihteleva luontotyyppi mm. kemiallisten ja fysikaalis...
28/07/2025

Luonnonsuojelulain luontotyypit 38. Serpentiinikalliot ovat hyvin vaihteleva luontotyyppi mm. kemiallisten ja fysikaalisten ominaisuuksien mukaan. Esimerkiksi kiven kovuudessa on suurta vaihtelua, joka näkyy lajistossa. Serpentiinikallioita luonnehtivat mm. alhainen piioksidipitoisuus ja korkea magnesiumpitoisuus. Raskasmetalleja voi myös olla myrkyllisen korkeita pitoisuuksia. Tyypillisesti kalliot ovat karun oloisia ympäristöä vähäkasvisempia. Serpentiinikallioiden eliölajistossa korostuvat jäkälät ja sammalet. Äärevissä oloissa putkilokasvit pärjäävät harvoja serpentiininsuosijoita lukuun ottamatta huonommin, jolloin jäkälille ja sammalille jää enemmän kasvutilaa. Serpentiinikallioilla kasvavat serpentiininsuosijat ja – vaatijat sekä monet silikaattikallioiden lajit. Kalkkivaikutteisilla serpentiinikallioilla on myös kalkinsuosijoita ja -vaatijoita. Eniten serpentiinikallioilla on jäkälälajeja, joita voi olla satoja. Serpentiinikallioilta on myös löytynyt iso joukko toistaiseksi tunnistamattomia, mahdollisesti tieteelle kuvaamattomia jäkäliä. Serpentiinikallioilla useimmin esiintyvät luonnonsuojeluasetukseen sisältyvät eliöt ovat viherraunioinen, karstajäkälä, sammallimijäkälä, serpentiinipikkutervakko ja haavanlimijäkälä. Haavanlimijäkälän Suomen esiintymien määrä on viime vuosien serpentiinikallioiden kartoituksissa noin kymmenkertaistunut. Osalle serpentiinilajeja ei kuitenkaan ole löytynyt yhtään aiemmin tuntematonta esiintymää.


📷3 x Juha Pykälä (viherraunioinen, juurikuoppajäkälä, lapinnädän serpentiinityyppi), 3 x Terhi Ryttäri (serpentiiniraunioinen, serpentiinipikkutervakko, tunturihärkin Kaavin serpentiinirotu), 1 x Jari Teeriaho (kalkkikiertosammal)

Luonnonsuojelulain luontotyypit 37. Serpentiinikallioiden uhkia ovat etenkin louhinta, metsätalous ja rehevöityminen. Se...
21/07/2025

Luonnonsuojelulain luontotyypit 37. Serpentiinikallioiden uhkia ovat etenkin louhinta, metsätalous ja rehevöityminen. Serpentiinikalliot sijaitsevat usein ns. malmikriittisillä seuduilla. Louhinnan uhka on kasvanut, kun aiempaa pienempiä metallipitoisuuksia sisältävät alueet voidaan louhia ja louhosten ja niiden sivukivialueiden viemä maa-ala on samalla kasvanut. Metsätalous heikentää serpentiinikallioiden laatua sekä hakkuiden että puuston istutusten myötä. Hakkuut muuttavat radikaalisti ympäristöoloja (mm. valaistus, pienilmasto) ja hakkuukoneet voivat myös rikkoa serpentiinikallioita. Serpentiinikallioiden eliöstö on enemmän tai vähemmän herkkää voimakkaalle puuston varjostukselle tai havupuiden happamalle karikkeelle. Siten puusto rajoittaa serpentiinilajien esiintymistä. Osa lajeista kestää heikosti ympäristöolojen muutoksia. Rehevöityminen johtuu mm. metsäpalojen estosta, ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvusta ja ilmansaasteista. Serpentiinikallioilla voidaan tehdä hoitotoimia ELY-keskuksen luvalla.



📷 1 x Juha Pykälä (Vuolukivilouhoksen sivukivialue, Kuhmo), 1 x Benjamin Frosterus (Mustanvaaran vuolukivilouhos 1904), 3 x Terhi Ryttäri (serpentiinikalliopaljastumia ja metsittynyt kallio, Juuka)

Luonnonsuojelulain luontotyypit 36. Serpentiinikalliot (mukaan lukien serpentiinikivikot ja -soraikot) ovat Suomessa har...
14/07/2025

Luonnonsuojelulain luontotyypit 36. Serpentiinikalliot (mukaan lukien serpentiinikivikot ja -soraikot) ovat Suomessa harvinainen luontotyyppi. Niitä tavataan Savossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, Koillismaalla ja Lapissa. Isoimmat keskittymät ovat Kaavilla, Paltamossa, Kuhmossa ja Keski-Lapissa (Kittilä, Savukoski, Sodankylä). Erillinen esiintymä on Lounais-Suomessa Salon Suomusjärvellä. Luonnonsuojelulain mukaiselta serpentiinikallioilta edellytetään ultraemäksistä kivilajia ja vähintään yhtä luonnonsuojeluasetuksessa mainituista serpentiinikasveista. Näitä ovat esimerkiksi serpentiiniraunioinen, viherraunioinen, kainuunnurmihärkki, tunturihärkin Kaavin serpentiinirotu, lapinnädän serpentiinityypit, pulskaneilikan Kaavin serpentiinirotu, serpentiinipikkutervakko, seitahiirensammal, etelänuurresammal, juurikuoppajäkälä, siimesjäkälä, ryynisimpukkajäkälä, karstajäkälä ja kaitalaakajäkälä. Näistä pääosa voi esiintyä joskus myös muualla kuin serpentiinikallioilla.

Ultraemäksisistä kivilajeista serpentiniitti on serpentiinikallioiden esiintymiselle suotuisin. Yli puolet serpentiinikallioista on serpentiniitillä. Silti suurimmasta osa serpentiniittikallioista puuttuvat serpentiinikasvit, joten ne eivät täytä luonnonsuojelulain kriteerejä. Kivilajeja, joilla on joskus serpentiinikallioita, ovat mm. peridotiitti, ultramafinen vulkaniitti, talkki ja vuolukivi. Serpentiinikalliot on tiukasti suojeltu luontotyyppi, jolle ei tehdä rajauspäätöstä, vaan esiintymien hävittäminen ja heikentäminen on kielletty suoraan lain nojalla.



📷7 x Juha Pykälä (Paltamo, Puolanka, Sotkamo, Savukoski, Kuhmo, Sodankylä, Sodankylä), 1 x Jari Teeriaho (Kittilä)

Luonnonsuojelulain luontotyypit 35. Useimmilla kalkkikallioilla kasvaa runsaasti erikoistuneita sammalia, esimerkiksi ka...
07/07/2025

Luonnonsuojelulain luontotyypit 35. Useimmilla kalkkikallioilla kasvaa runsaasti erikoistuneita sammalia, esimerkiksi kalkkikierto-, kielikello-, kalkkikahtais- ja kalkkikarvasammalta. Jäkälät ovat kuitenkin vielä sammalia parempia kalkkikallion indikaattoreita. Maapeitteettömillä kalkkikallioilla on lähes aina suoraan kivessä kiinni kasvavia kalkinvaatijajäkäliä, esimerkiksi monia mustuaisiin (Verrucaria-suku) kuuluvia rupijäkäliä.

Kalkkikallioille tyypillisiä, m***a harvinaisia putkilokasvilajeja ovat Etelä-Suomessa muun muassa kalliorikko, kalkkitummaraunioinen, ketokäenminttu, seinäraunioinen ja mäkimeirami. Pohjoisten kalkkikallioiden tyyppilajistoa edustavat kaljukiviyrtti, punakonnanmarja, lapinvuokko, viherraunioinen sekä kulta- ja pahtarikko.



📷 3 x Tytti Kontula (kielikello- ja kalkkikiertosammal, seinäraunioinen, lapinvuokko), 2 x Terhi Ryttäri (kalliorikko, horkkakatkero), 1 x Anne Raunio (kalkkitummaraunioinen)

Luonnonsuojelulain luontotyypit 34. Kalkkikallioita on louhittu Suomessa jo satojen vuosien ajan, ja Etelä-Suomen laajim...
30/06/2025

Luonnonsuojelulain luontotyypit 34. Kalkkikallioita on louhittu Suomessa jo satojen vuosien ajan, ja Etelä-Suomen laajimmat kalkkikallioalueet on suurimmaksi osaksi varattu kalkintuotantoon. Kalkkia on käytetty maanparannusaineena ja tarvittu muurauslaastin tekoon. Näihin päiviin säilyneet kalkkikalliot ovat etenkin Etelä-Suomessa usein pienialaisia ja vaikeasti tunnistettavia laikkuja, joita on edelleen tuhoutunut erilaisissa rakentamishankkeissa, esimerkiksi Vuosaaren sataman alle.

Luonnonsuojelulain uudistuksen myötä kalkkikallioista tuli suojeltu luontotyyppi vuonna 2023 ja tänäkin kesänä ELY-keskukset inventoivat niiden esiintymiä. ELY-keskus voi tehdä kalkkikalliolle rajauspäätöksen, mikä turvaa niitä heikentäviltä toimilta, kuten rakentamiselta, louhinnalta tai voimakkailta hakkuilta.

Kalkkikallioiden tilaa on etenkin Etelä-Suomessa heikentänyt myös umpeenkasvu. Metsäympäristön voimakas kuusettuminen, puuston tihentyminen ja happaman karikkeen kertyminen ovat köyhdyttäneet kalkkikallioiden lajistoa. Umpeenkasvun taustalla on tiheiden istutustaimikoiden lisäksi muitakin tekijöitä, kuten metsäpalojen vähentyminen, rehevöittävä laskeuma sekä ilman hiilidioksidipitoisuuden nousu. Umpeenkasvu ja karikkeen kertyminen selittävät ilmeisesti osaksi sen, ettei 1900-luvun alussa tunnetuista kalkkikallioista osaa löydy enää lainkaan inventoinneissa.



📷 1 x Aarne Laitakari / GTK (kalkkiuuni, Vimpeli 1929), 3 x Tytti Kontula (umpeenkasvanut kalkkiuuni Vimpeli 2022, nuokkuvarstasammal, kalkkilouhos Vimpeli), 2 x Terhi Ryttäri (kalkkilouhos, kalkkiuuni)

Luonnonsuojelulain luontotyypit 33. Kalkkikalliot ovat Suomessa hyvin harvinainen ja pienialainen luontotyyppi, jonka el...
23/06/2025

Luonnonsuojelulain luontotyypit 33. Kalkkikalliot ovat Suomessa hyvin harvinainen ja pienialainen luontotyyppi, jonka eliölajisto on kuitenkin poikkeuksellisen runsas. Kalkkikalliot muodostuvat kokonaan tai osin kalkkikivestä ja niillä esiintyy kasvualustaltaan korkeaa kalkkipitoisuutta vaativia kasvilajeja. Kalkkikiven osuus Suomen kallioperästä on vain 0,15 %, ja osuus paljastuneista kallioista on vielä tätäkin pienempi.

Kalkkikallioita esiintyy monenlaisissa ympäristöissä rannoilta kuiviin lakikallioihin ja paahteisiin etelärinteisiin. Kalkkikalliot ovat yleensä loivapiirteisiä ja niiden rinteet ja seinämät matalia. Kooltaan ne ovat tavallisimmin hyvin pieniä, usein vain neliömetrien tai aarien kokoluokkaa. Kalkkikallioihin luetaan mukaan vanhat kalkkilouhokset, joille on palautunut kalkkikallioille tyypillistä kasvillisuutta.

Kalkkikiviesiintymien levinneisyys kattaa lähes koko maan, m***a siinä on selviä keskittymiä: lounaisrannikko, Pohjois-Savo, Kainuun vaarajakso, Tornion ja Tervolan seutu, Pohjois-Kuusamo, Kittilä sekä Pelkosenniemen–Sallan seutu. Suomen laajimmat kalkkikalliot ovat Tunturi-Lapissa Enontekiöllä. Kalkkikallioiden esiintyminen painottuu Suomessa lehtokeskuksiin.



📷 2 Terhi Ryttäri ((Kiutaköngäs Kuusamo, Saaristomeri), 2 x Anne Raunio (Hermalan Kalkkimäki Lohja, vanha louhos Hermalan Kalkkimäellä), 1 x Jukka Husa (Runteli, Tornio, kerroksellista dolomiittia)

Luonnonsuojelulain luontotyypit 32. Harjujen valorinteillä yleisimpiä, koko maassa kasvavia lajeja ovat mm. sianpuolukka...
16/06/2025

Luonnonsuojelulain luontotyypit 32. Harjujen valorinteillä yleisimpiä, koko maassa kasvavia lajeja ovat mm. sianpuolukka, variksenmarja, lampaannata ja kanervisara. Tyypillisiä ruohoja ovat muun muassa huopavoikeltano, kalliokielo ja toisinaan myös harjuhietaorvokki. Häränsilmä on Etelä-Suomessa yleinen, m***a harvinaistuu pohjoista kohti. Hernekasveissa on useita harjujen valorinteiden karuihin olosuhteisiin sopeutuneita lajeja, kuten idänkeulankärki, tunturikurjenherne, masmalo ja keltamaite. Harjunrinteiden kasvillisuuden sulkeutuessa lajit saattavat kadota näkyvistä, m***a maanpinnan paljastuttua esimerkiksi metsäpalon takia ne voivat nousta runsain määrin maaperän siemenvarastosta. Harjujen valorinteiden uhanalaisia lajeja ovat muun muassa hietaneilikka, kangasraunikki sekä varhain keväällä kukkivat kangasvuokko ja hämeenkylmänkukka.

Monet luontotyypillä tavattavista hyönteisistä käyttävät ravintokasvinaan tiettyjä kasvilajeja, joista tärkeitä ja laajalle levinneitä, m***a voimakkaasti taantuneita ovat ahokissankäpälä ja harjuajuruoho. Luontotyyppi on myös elinympäristö suurelle joukolle selkärangattomia eläinlajeja, joista useat ovat uhanalaisia. Tienpientareet ovat nykyisin tärkeitä kasvupaikkoja monille valorinteiden eliölajeille.



📷 1 x Leena Eerola (hämeenkylmänkukka), 9 x Terhi Ryttäri (pohjanmasmalo, keltamaite, tunturikurjenherne, idänkeulankärki, nuokkukohokki, harjuhietaorvokki, harjukeltalieko, hietaneilikka)

Luonnonsuojelulain luontotyypit 31. Harjumetsien valorinteiden potentiaalisista, rinteiden suunta- ja kaltevuusvaatimuks...
09/06/2025

Luonnonsuojelulain luontotyypit 31. Harjumetsien valorinteiden potentiaalisista, rinteiden suunta- ja kaltevuusvaatimukset täyttävistä kohteista vain pienellä osalla esiintyy harjuille tyypillistä lajistoa ja ne voidaan lukea luonnonsuojelulain suojeltuun luontotyyppiin. Metsäpalojen torjunnan vuoksi harjunrinteille ominaisia luonnonkuloja ei juuri enää ole ja kuntta pääsee kasvamaan niin paksuksi, että harvinaisempien kasvilajien siemenellinen uudistuminen estyy. Tavanomaiset metsätaloustoimenpiteet, kuten hakkuut ja niiden jälkeen kehittyvät tiheät taimikot sekä metsien lannoittaminen aiheuttavat umpeenkasvua ja heikentävät luontotyypin tilaa harjulajistolle sopimattomaksi. Soranotto ja rakentaminen aiheuttavat kokonaisten luontotyyppiesiintymien häviämisen. Vieraslajeista esimerkiksi komealupiinin ja isotuomipihlajan on havaittu tunkeutuvan harjumetsiin.
Harjumetsien valorinteitä voidaan hoitaa, myös talousmetsissä. Hoitotoimien tavoitteena on lisätä valoisuutta ja paahteisuutta poistamalla varjostavaa puustoa ja aluskasvillisuutta sekä paljastamalla kivennäismaalaikkuja. Puustoa aukottamalla voidaan luoda paahteisia valorinteitä, jotka muistuttavat luontaisten metsäpalojen synnyttämiä puuttomia tai vähäpuustoisia kehitysvaiheita. Puuston harventaminen riittävän voimakkaasti etenkin alarinteessä parantaa ylärinteen valo-olosuhteita sekä edistää harjukasvien kukintaa ja voi vähentää sammalpeitettä. Tuli on hyvä keino hoitaa valorinteitä ja palauttaa niiden monimuotoisuusarvoja. Tavoitteena on vaihteleva puustorakenne aukkoineen ja pystypuuryhmineen. Erityisesti isot lehtipuut, kuolleet puut sekä yksittäiset järeät männyt kannattaa säästää. Kuollut maapuusto jätetään paikalleen, ja lahopuun määrän lisäämiseksi myös osa kaadetuista rungoista voidaan jättää lahopuiksi. Kivennäismaan paljastaminen tehdään sammalia, kariketta ja kunttaa poistamalla. Se voi herättää harjukasvien siemenpankin.



📷2 x Anne Raunio, 7 x Terhi Ryttäri

Osoite

Latokartanonkaari 11
Helsinki
00790

Nettisivu

,

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Uhanalaiset luontotyypit & lajit :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Organisaatio

Lähetä viesti Uhanalaiset luontotyypit & lajit :lle:

Oikopolut

Jaa

Kategoria