04/09/2026
Syyskuussa vietetään vammaishistoriakuukautta! Vammaishistoriakuukausi
Vammaishistoria tarkastelee vammaisuutta sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakentuneena ilmiönä historian kontekstissa.
Aineistoissamme vammaisuus näkyy esimerkiksi vaivaishoidon, koulutuksen ja sodassa invalidisoitumisen näkökulmista.
On hyvä huomioida, että Kansallisarkistossa säilytettävät aineistot edustavat suurelta osin viranomaisnäkökulmaa vammaisuuteen ja käytetty termistö on osin loukkaavaa nykynäkökulmasta.
Vammaisuuden käsite ja sen ymmärtäminen historiallisessa kontekstissa on monimutkaista, koska vammaisuus on suhteellisen uusi sana. Käsitykset siitä, kuka on vammainen, ovat vaihdelleet historian aikana.
Menneisyydessä erilaiset taudit ja ruumiilliset vammat olivat yleisempiä kuin nykypäivänä. Monet ihmiset elivät jonkinlaisen fyysisen vamman kanssa.
Vamma ei välttämättä estänyt yhteiskunnassa toimimista tai työntekoa, vaikka esteettömyyteen liittyviä haasteita oli.
Sana vaivainen on kattanut Suomessa eri tavoin työkyvyttömät ihmiset. Termiä on käytetty myös vammaisista.
Mikäli omat läheiset eivät huolehtineet apua tarvitsevasta, saattoi avustusta saada kirkon vaivaiskassasta ja vaivaistuvista.
Näiden lisäksi käytössä oli 1700-luvun loppupuolelta 1900-luvun alkuun ruotuhoitojärjestelmä, jossa muutaman talon muodostama ryhmä otti vaivaisen hoidettavakseen.
Vaivaishoitoasiat siirtyivät seurakunnilta kunnille vuosina 1865 ja 1873 annetuilla kunnallisasetuksilla.
Tällöin elätteelle annosta eli käytännössä ihmisten huutokauppaamisesta tuli yleinen toimintapa. Huutolaisiksi joutui lapsia, sairaita, vanhuksia ja vammaisia.
Tämä tarkoitti sitä, että hoivaa tarvitsevia ihmisiä huutokaupattiin kunnan järjestämissä tilaisuuksissa ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle.
Vähäisen korvauksen ja puutteellisen valvonnan vuoksi huutolaisten elinolot olivat vaihtelevia. Työtä saatettiin teettää paljon ja pahimmassa tapauksessa huutolaisia kohdeltiin väkivaltaisesti.
Uusi köyhäinhoitolaki vuonna 1923 kielsi huutokaupat ja huutolaisnimen käytön.
Vaikka lasten huutolaisuutta on tutkittu paljon, on vammaisten huutolaisuus edelleen alitutkittu aihe.
🔎Huutolaisuudesta ja vaivaishoidosta kertovia lähteitä Kansallisarkistossa🔎
Lääninhallitusten arkistot
-Köyhäinhoitoasiat
Seurakuntien arkistot
-Kirkkokurinalaisten luettelot, ruotujakolistat
-Vaivaiskassojen tilit
-Pitäjän- ja kirkonkokousten pöytäkirjat
-Vaivaishoitojohtokuntien pöytäkirjat
-Köyhäinhoitoon liittyvä kirjeistö, kuulutukset, hoitosopimukset
Tuomiokunnat
-Tuomiokirjat, lainhuudot
Kuva: Finna/Museovirasto 1937. Sortavalan diakonissalaitoksen kehitysvammaisten tyttöjen hoitola.