Kommentit
Tässä maski asiaa.
HS:n pääkirjoituksen innoittamana käydään keskustelua itseohjautuvuudesta. Ajattelen, että olisiko merkityksellisempää keskustella tästä. Olli-Pekka Heinonen ja Anneli Rautiainen. Voimaantumisella (empowerment) tarkoitetaan ihmisen kykyä havainnoida, tunnistaa, arvioida, käsitellä, ymmärtää ja kontrolloida sisäisiä henkilö-kohtaisia sekä ulkoisia henkisiä, sosiaalisia, taloudellisia sekä poliittisia valtapaineita ja tehdä elämänkulkunsa kannalta hyvinvointia edistäviä valin-toja, optimointeja ja kompensointeja. Vaatimatonkin tällainen kyky auttaa ihmistä ohjautumaan voimaantumisen, valtaistumisen ja mahtavoitumisen polulle.
Voimaantuminen on siis ensisijaisesti sosiaalisesta todellisuudesta nouseva identiteettiprosessi, jota jäsentävät yksilön sisäisestä todellisuudesta nousevat olemassaolon tarpeet jäsentyminen, liittyminen ja toiminta. Kyse on siis vasta-vuoroisesta ulkoa sisään ja sisästä ulos prosessista. Voimaantuminen käyn-nistyy, kun ihminen kohtaa itsessään voimaantumisvalmiudellisen tarpeen muuttaa olemassaolokokemuksiaan. Voimaantumisen keskeisiä tutkimus-kohteita ja ehtoja ovat ihmisen yksilölliset ja yhteiskunnalliset resurssit ja näiden keskinäiset merkityssuhteet. Merkityksellisimpiä ovat resurssit, joiden perusteella ihminen tekee valintoja, optimoi mahdollisuuksiaan ja kompensoi toimintojaan elämänlaatunsa parantamiseksi.
Voimaantumisella tarkoitetaan myös yksilöiden ja yhteisöjen henkisen, poliittisen, sosiaalisen, koulutuksellisen, sukupuolisen tai taloudellisen vahvuuden lisäämistä. Voimaantuminen perustuu ajatukseen, että ihmisille taitojen, resurssien, auktoriteetin, mahdollisuuksien, motivaation luomisen sekä heidän pitämisensä vastuullisina tekojensa tuloksista lisää heidän osaamistaan ja tyytyväisyyttään. Se on prosessi, joka edistää ihmisten valtaa käytettäväksi omassa elämässään, yhteisössään ja yhteiskunnassaan toimimalla asioissa, jotka he määrittelevät tärkeiksi. Voimaantuminen on moniulotteista sosiaalista prosessia, koska se esiintyy sosiologisissa, psykologisissa, talou-dellisissa ja muissa ulottuvuuksissa.
Voimaantuminen on määritelmänsä mukaan sosiaalinen prosessi, koska se tapahtuu suhteessa muihin. Voimaantuminen on prosessi, joka on saman-lainen kuin polku tai matka, joka kehittyy, kun työskentelemme sen läpi. Muut vaikutusmahdollisuudet voivat vaihdella kontekstin ja mukana olevien ihmis-ten mukaan, m***a ne pysyvät vakiona.
Voimaantumisen määritelmän yksi tärkeä merkitys on lisäksi se, että yksilö ja yhteisö ovat periaatteessa yhteydessä toisiinsa. Voimaantumisen sosiaalinen ulottuvuus, valtuuttaminen on mikä tahansa prosessi, joka tarjoaa suuremman itsenäisyyden jakamalla asiaankuuluvaa tietoa ja tarjoamalla hallintaa työn suorituskykyyn vaikuttavista tekijöistä. Yksilöt tuntevat olevansa valtuutettuja, kun he havaitsevat voiman selviytyä tilanteista tai kohtaamistaan ihmisistä ja ihmissuhteista.
Kuinka paljon näitä täytyy tulla ennenkuin annatte kouluille tiukat ohjeet menettelytavoista kiusaajan osalta. Mediaa myöten niitä on teille ehdotettu. Kuraattorit on teidän vastauksenne. Kuraattorit? Kenelle?
Hei.Mites kun nuoret kokevat kouluruokailun turvattomaksi ja jättävät kouluruuan tämän takia syömättä? Koulun kanta on että pitää varmaan muistutella käsipesusta uudelleen.Mitään opasteita ei ole oppilaille,kukaan ei valvo turvavälejä ja oppilaat ottavat leipiä paljain käsin.Vanhemmat olemme esittäneet huolemme sekä rehtoreille että ruokapalveluntarjoajalle.Kyllä pitäisi asialle tehdä jotain muutakin kuin kohautella hartioita.Kouluruoka ja sen turvallinen nauttiminen on jokaisen koululaisen oikeus! Koulujen pitää reagoida vanhempien huoleen järjestämällä henkilö huolehtimaan käsienpesusta ja turvaväleistä joka kerta kun ruokalaan mennään.Myös mahdollisuus noutaa ruoka esim omaan rasiaan pitäisi olla vaihtoehtona.Nuoret (ysiluokkalaiset) ovat erittäin tietoisia koronan vaatimista toimenpiteistä ja odottavat aikuisen esimerkkiä.Rehtorit ovat kuulemma itse etätöissä mikä ihmetyttää meitä vanhempia myöskin sillä kyllä tässä tilanteessa rehtorin pitäisi olla tukemassa oppilaita ja varmistamassa paikan päällä turvallisuus omassa työpaikassaan.
Olen etsimässä suomen kielen kirja ulkomaalaisille. Jos joku voisi ehdottaa kirjan 📖
Dear Sir,
I'm in dire need of some information.
I'm a teacher from Pakistan and inspired by ECEC of Finland.
There is an institute, Council for Creative Education Finland. CCE. They are offering Diploma in ECE, through online learning.
Kindly upraise me about the authenticity of the institution as I have to submit a handful amount as fee in a day or two to reserve my slot.
Looking forward to hearing from you.
Regards
Summe All.
Olli-Pekka Heinonen, Li Andersson, Anneli Rautiainen. Nyt aletaan päästä yksimielisyyteen siitä, että koulutusta jatketaan, olisi jatkolle luotava sisältö ja periaatteet ulkoisesta hallinnasta opastavaan vahvuuspedagogiikkaa. Lähtökohtaisesti tämä sisältäisi nuorten koulutukseen liittyvää kolme laatuehtoa
MINIMOI PELKO JA PAKKO. Sen sijaan, että vedota perinteisiin menetelmiin "motivoida" niitä, joiden työstä tai oppimisesta hän on vastuussa, koulun tulisi kaikessa toiminnassaan vedota sisäiseen motivaatioon. Tämä tarkoittaisi koulun kulttuurista pedagogista paradigmallista muutosta luopua ”palkinto-rangaistus” mentodeista ja siirtymistä ”kannuste-vaste” ajatteluun. Laatukoulussa 1) Pakottaminen on minimoitu, koska se ei koskaan tuota laatua. Opiskelijoita ei ”laiteta käyttäytymään” käyttämällä palkintoja ja rangaistuksia. Sen sijaan opettajat rakentavat positiivisia suhteita opiskelijoihinsa ja vaalivat niitä. 2) Opettajat keskittyvät laatuun. He odottavat käsitteiden hallintaa ja kannustavat oppilaita yrittämään tehdä työnsä niin m***a kertaa, kunnes he ovat osoittaneet osaamista ja laadukasta työtä. Painopiste on syvässä oppimisessa soveltamisen kautta. 3) Itsearviointi on yleistä. Opiskelijalle annetaan hyödyllistä tietoa omasta oppimisestaan ja suorituskyvystään tässä hetkessä. Tämä edistää vastuullisuutta ja auttaa opiskelijoita pääsemään tavoitteisiin samalla, kun heistä tulee ammattitaitoisia päätöksentekijöitä, jotka osallistuvat aktiivisesti omaan koulutukseensa.
KESKITY VAHVUUKSIIN JA LAATUUN. Sen sijaan, että vedottaisiin perinteisiin menetelmiin "motivoida" nuoria, joiden työstä tai oppimisesta opettajat ovat vastuussa, opetuksen tulisi vastata tarpeiden huomaamiseen ja tyydyttämiseen sekä jokaisen vahvuuksien tunnistamiseen ja niiden vahvistamiseen. Kokonaiskäyttäytyminen johon kuuluu myös oppimiskäyttäytyminen ja ihmissuhteet perustuu pohjimmiltaan viiteen geneettiseen tarpeeseen: rakkaus ja yhteenkuuluvuus, itsearvostus ja vaikutusvalta, vapaus ja luovuus, ilo ja elämästä nauttiminen sekä selviytyminen elämän haasteista. Pedagogiikan tulee vastata perustarpeiden tyydyttämiseen ja universaaleihin vahvuuksiin.
KOROSTA ITSEARVIOINTIA JA VALINTAETUKYKYÄ. Valintansa ihminen tekee luonteensa ja vahvuuksiensa varassa. Valinnat pohjautuvat tarpeisiin, erityisesti tiedon tarpeeseen, jota pidetään ihmisenä olemisen perustarpeena ja joka liittyy kaikkiin muihin tarpeisiin. Sanotaan, että ihminen voi kestää mitä tahansa, m***a ei tietämättömyyttä. Jos haluaa valita onnekkuutta elämäänsä, on tehtävä päämäärän kannalta merkityksellisiä valintoja. Ihmisen valinnoista rakentuu ainakin viidenlaisia tarinoita:
Kukistamistarinoita: miten ihminen kokee joko olosuhteiden, toisten ihmisten tai molempien määräävän hänen toimintaansa.
Ongelmakeskeisiä tarinoita: joku ihmisen kokema huoli tai vaikeus on tarinan keskeinen osa.
Uhritarinoita: tarinoita, joissa ihminen kuvaa kohtaavansa ylipääsemättömiä esteitä, epäoikeudenmukaisuutta tai sietämättömiä esteitä.
Tulevaa minuutta koskevia tarinoita: toivon, pyrkimysten, unelmien ja mahdollisuuksien ilmauksia ja kuvitelmia.
Vaihtoehtoisia tarinoita: tarinoita, jotka viittaavat uusien ja parempien vaihtoehtojen esiintuloon ”kurjuustarinoiden sijasta”.
Melkoinen helmi ohjeissa Lähiopetukseen palaaminen perusopetuksessa;" Monialaisia oppimiskokonaisuuksia voidaan rakentaa osaksi koulupäiviä." Toteutuksen ja arvioinnin suunnittelu alkanee tänään?
Hallituksella ei ollut lain mukaan valta avata kouluja. Koska koulut alunperin suljettiin tartuntatautilain nojalla, eikä valmiuslain, tällöin hallitus ei voi päättää koulujen avaamisesta. Lain mukaan päätöksen koulujen avaamisesta voivat tällöin tehdä ainoastaan aluehallintovirastot ja kunnat itse. Asian on vahvistanut mm. oikeustieteilijä Pauli Rautiainen.
Hallitus on koko coronavirus epidemian aikana korostanut voimakkaasti että tulee toimia oikeusvaltioperiaatteiden mukaan ja täsmälleen lakien mukaan. Toivoa sopii että hallitus ottaa koulujen avaamisen uudelleen käsittelyyn ja toimii tässäkäin tapauksessa sen mukaan miten Suomen lainsäädäntö valtuuttaa hallituksen toimimaan.
https://www.instagram.com/p/B_sLfwiDAr5/?fbclid=IwAR3LTvFpa_c-nSMWMgifDnTAwTaym0pTbNjcJy_0sUo4r91Ei7bdi2iVzAM
Arvoisa pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen
Koronaepidemia on paljastanut suomalaisen koulun pedagogisen muutosvalmiuden ja -kyvykkyyden pakon edessä. Totta ei olekaan ollut se, että koulujen toiminnan muutos olisi yhtä vaikeaa kuin hautausmaapaikan vaihtaminen.
Nyt keskustelu koulujen avaamisesta ja oppilaiden paluusta luokkahuoneisiin käy kiivaana. M***a mitä on tapahtunut eristäytymisen aikana muuta kuin oppimisympäristön vaihtuminen ensin luokkahuoneista kotiin ja nyt takaisin luokkahuoneisiin. Onko kaikki ennallaan?
Koronaepidemia mittaa myös kaiken kasvatuksemme perusviitekehyksiä kahden kasvuun liittyvän motivoitumisen tekijän, ulkoisen kontrollin ja sisäisen valinnan suhteen. Kysymys on tuskallinen koululle, joka on pakko- ja velvollisuuspainotteinen, sillä ulkoisen kontrollin korvaaminen sisäisen valintaan perustuvalla kasvun ja oppimisen filosofialla ja periaatteilla lisää erityisesti ihmisten, siis myös lasten ja nuorten henkilökohtaista motivoitumisen ja käyttäytymisen vapautta. Kyse on arkisesti sanottuna paljon puhutusta itseohjautuvuuden ja -vastuun tarkastelusta, johon korona on tuonut uuden tutkimuksellisen näkökulman.
Toinen suuri kysymys koronan jälkeen on laatu. Laatu voi luoda tilan ja tunnelman, jossa opettajat, vanhemmat, virkamiehet, yhteisön edustajat ja johtajat toimivat yhdessä, jotta opiskelijat saavat resursseja, joita he tarvitsevat nyt ja tukevaisuudessa. Inhimillisen laadun ja laadunhallinnan kehittämisellä on ratkaiseva merkitys prosessin parantamisessa, mukaan lukien "johtaminen", "visio", "arviointi", ”työrauha”, "prosessin ohjaus ja parantaminen", "toiminnan suunnittelu", "laadunhallinnan parantaminen", "työntekijöiden osallistuminen”,” tunnustaminen ja palkitseminen”, ”pedagogiikka”, ”opiskelijan keskittyminen” ja ”muiden sidosryhmien keskittyminen” koulun tarpeisiin.
Järvenpääläinen rehtori kirjoittaa facebookpostauksessaan: ”Tämä aika on tuonut eteeni rehtorina myös yllättäviä asioita. Monet sellaiset oppilaat joista olimme alkuun huolissamme ja jotka eivät oikein koulussa pysty keskittymään syystä tai toisesta opiskeluun, pärjäävätkin paremmin etäopetuksessa. Miksi? Ei tarvitse sosiaalisesti pärjätä lapsijoukossa. Ei tarvitse näytellä sitä naamaria kaveriporukassa, johon kuuluu opiskelun ja opettajankin halveksinta. Ei tarvitse pelätä kiusaamista. Ei tarvitse opetella sosiaalisia taitoja jne. Saa opiskella rauhassa. Opiskelusta on lupa tykätä.”
Oppilaiden paluu kouluun, mittaa siis muutakin kuin oppimisympäristöllisen muutoksen kodin eristyksestä luokkahuoneisiin. Kunhan joskus päästään ”normaalioloihin” olisi havahduttava kysymään, olisiko ulkoisen hallinnan sijaan kouluilla tarjottava oppilaille uusi koulun laatumaailma, jossa sisäiset valinnat loisivat kukoistavia oppimistarinoita. Millaisiin havaintoihin siis voitaisiin nojata:
1. Lapset ja vanhemmat ovat joutuneet huomaamaan, että voimme kontrolloida ainoastaan omaa käyttäytymistämme. Tämä näkökulma on nostanut esiin itseohjauksellisuuden ja vahvuuksista itsehillinnän merkityksellisyyden oppimisessa ja kokonaiskäyttäytymisessä.
2. Etäopetus on nostanut esiin tarkkaavaisuuden merkityksen oppimisessa. Olemme joutuneet huomaan, että kaikki, mitä annamme tai saamme toiselta ihmiseltä, on informaatiota.
3. Etäyhteydet ovat nostaneet esiin, että kaikki pitkäkestoiset psykologiset ongelmat johtuvat rikkonaisista ihmissuhteista tai siitä, ettei ihmissuhteita ole. Lapset ovat konkreettisesti joutuneet kohtaamaan perheiden sisäisten suhteiden laadun tai laaduttomuuden.
4. Eristäytyminen on johtanut huomaamaan, että ongelmalliset ihmissuhteet ovat aina läsnä ihmisen elämässä. Tästä seuraa kysymys, millaisia ovat suhdetavat. Elävöittäviä suhdetapoja ovat: Tukeminen, 2. Rohkaiseminen, 3. Kuunteleminen, 4. Hyväksyminen, 5. Luottaminen, 6. Kunnioittaminen ja 7. Neuvotteleminen. Kuolettavia suhdetapoja puolestaan ovat: 1. Arvostelu, 2. Syyttäminen, 3. Valittaminen, 4. Kalvaminen, 6. Rankaiseminen: joku joutuu kärsimään havaittavissa olevasta lievästä, virheellisestä tai huonosta käyttäytymisestä tai 7. Lahjonta..
5. Eristäytyminen on vaikuttanut siihen, miten suhtaudumme menneisyyden tapahtumiin, epäonnistumisiin ja onnistumisiin. Esimerkkinä on tullut esiin, että oppimisessa aikaisemmin vaikeuksia kohdanneet oppilaat on nousseet kukoistukseen etäopiskelun aikana. Menneisyyden tapahtumat vaikuttavat siihen, millaisia olemme tällä hetkellä, m***a menneiden tapahtumien arvioinnilla emme voi juurikaan vaikuttaa siihen, mitä pitäisi tehdä nyt eli kehittää tärkeitä ihmissuhdetta.
6. Pedagogisessa ajattelussa sivussa olleet geneettiset tarpeet, niiden tyydyttyminen tai tyydyttämättä jättäminen, ovat nousseet tietoisuuteemme. Meitä ohjaa viisi perustarvetta: rakkaus ja kuuluminen, itsearvostus ja vaikutusvalta, vapaus ja autonomia, ilo ja elämästä nauttiminen sekä selviytyminen ja terveys. Kysymys on siitä, miten koulujen kulttuurissa ja pedagogiikassa nämä tarpeet huomioidaan.
7. Vastuu yksilöllisistä valinnoista, haluista ja toiveista ja kokonaiskäytöksestä on johtanut havaitsemaan, että voimme tyydyttää perustarpeemme valitsemalla mielemme valokuva-albumiin sellaisia kuvia, jotka ovat totta ja mahdollistavat hyvinvoinnin tavoittelemisen.
8. Elämä poikkeusoloissa on nostanut myös huomaamaan, että kaikki tekeminen on käyttäytymistä, joka koostuu neljästä osa-alueesta: toiminnasta, ajattelusta, tunteista ja fysiologiasta. Ohjauspyörä on viime kädessä omissa käsissämme. Kysymys on siitä, miten kasvatuksessa yhdeksän kouluvuoden aikana olemme huolehtineet tämän periaatteet merkityksestä
9. Onko koulujemme kulttuuriin kuulunut ajattelu, että kaikki käyttäytyminen on valittua. Millainen asema todellisuustietoisuudella tässä tunnekyllästetyssä kulttuurissamme on. Voimme vaikuttaa suoraan ainoastaan toimintaan ja ajatteluun. Tunteita ja fysiologiaa voimme kontrolloida vain epäsuorasti: toiminnan ja ajattelun kautta.
10. Mikä on motivaation ja vastuullisuusajattelun pedagoginen perusta: ulkoinen kontrolli vai sisäinen valinta. Olemmeko edes tulleet ajatelluksi, mikä merkitys näillä lähestymistavoilla on ihmiseksi kasvamisessa. Viime kädessä käyttäytymistä kuvataan aina verbillä ja se nimetään parhaiten tunnistettavan osa-alueen mukaan esimerkiksi: ”valitsen koronan” sen sijaan, että sanottaisiin ”sain koronan”.
Näihin periaatteisiin nojaavan opetuksen päämääränä on helpottaa lasten itsensä löytämistä ja edistää henkilökohtaista kehitystä onnellisuuden saavuttamiseksi. Tämä voidaan saavuttaa ainoastaan vahvistamalla yksilön vastuuntuntoa ja rakkautta itseään kohtaan. Sisäisen valinnan pedagogiikassa opettajan on myös autettava oppilaitaan kehittämään strategioita, jotta he voivat sopeutua yhteiskuntaan, tuntea itsensä voimakkaammaksi ja ymmärtää, että myös yhteiskunnan ”patologiset” näkökohdat ja niiden vaikutus huomioidaan.
Kouluissa esiintyy ja on liikettä muutokseen, m***a tarkoituksellinen liike puuttuu. ”Tarkoituksellinen liike” voidaan kuvata päätöksinä ja toimenpiteinä, jotka veisivät koulua kohti ennakoitua ja suunniteltua tulevaisuutta. Koulun pedagoginen reaktio ja muutosvalmius eivät tavoita lasten elämismaailmassa tapahtuneita muutoksia. Tarvitaan ”tarkoituksellinen liike”, uusi visio ja uusi tapa arvioida niin oppimistuloksia kuin koulun onnistumistakin tehtävässään. Nyt olisi aika keskittyä laatuun.
Juhani Räsänen
Kasvatustieteen maisteri
#}