01/09/2026
Muistoja Villatehtaalta.
Syntyperäisen hyvinkääläisen Tuula Lehtimäen kaikki lähipiirin aikuiset sukulaiset olivat aikoinaan töissä Villatehtaalla; isä, mummu, tädit, vanhin velikin opiskeluaikoinaan.
-Täällä oli tarkka valvontasysteemi. Mummua ei saanut tulla noin vain tapaamaan. Kun työntekijät lähtivät töistä, portilla piti avata kassit ja näyttää, ettei mitään ollut lähtenyt mukaan.
Mummua pystyi silti tervehtimään. Lehtimäki oppi pikkutyttönä laskemaan, monesko kadun puolen ikkuna oli se, jonka takana mummu työskenteli.
-Koputin ikkunaan. Jos mummu ei ollut paikalla, työkaverit kertoivat hänelle. Mummu tuli ja avasi ikkunan, antoi jonkin pienen karamellin.
-Mummulla oli joka toinen torstai tilipäivä. Hän kävi Valtakadulla Merelän leipomosta ostamassa tuoreita munkkeja. Meille lapsenlapsille se oli aina juhlapäivä.
Lehtimäki käy Villatehtaalla järjestetyissä tilaisuuksissa mielellään. Hän on iloinen siitä, että vanha tehdasmiljöö on säilytetty ja että sitä pidetään tapahtumin elävänä.
-Olen vakiokävijä sekä teatterissa että Villa Artun näyttelyissä. Olen myös osallistunut kaupungintalon tapahtumiin.
Lehtimäki toivoo, että Villatehtaan rakennuksia ja miljöötä edelleen hoidetaan huolella ja toimintaa kehitetään kaikille ikäpolville sopivaan suuntaan.
-Villatehdas voi parhaimmillaan olla kaikkien ikäpolvien tapaamispaikka.
---------
Teksti: Elise Saarikko
Kuvassa Tuula Lehtimäki
