05/04/2024
En facebookvuodatuksia harrasta, joten kokeillaan sellaistakin. Eilen tuli Keski-suomalaisen verkkolehdestä tietoon, että työttömien yhdistyksistä on tänään Jyväskylässä väitös ja sen pohjana on suurelta osin JST-ry:n noin 12 vuotta vanhat muutaman henkilön haastattelut ja yhden pienemmän yhdistyksen haastattelu. Sitten väitös on nimetty raflaavasti "Työttömien yhdistykset Suomessa - poliittisesta liikkeestä työvoimatoimistojen haarakonttoreiksi". Kyseessä on ”pääosin kvalitatiivinen tutkimus” eli toisin sanoen, kahden yhdistyksen toiminnan ja muutaman hallituksen jäsenen parin tunnin haastattelun perusteella yleistetään varsin pitkälti työttömien yhdistysten toiminta ja vuosikymmenien historia pitkälti keskenään samanlaiseksi. Väitöksen käsittelemä ajanjakso oli 1995-2015, m***a se ei väitöstilaisuudessa estänyt vastaamasta tuoreempiin kysymyksiin työttömien yhdistysten toiminnasta.
En muiden etiketistä tiedä, m***a omasta naiivista mielestäni olisi ollut kohteliasta kysyä mielipidettä yhdistyksen puolelta tekstistä, kun väitöksessä sitä kuitenkin käsitellään useita kymmeniä sivuja. Mitään tietoa ei myöskään meidän suuntaan väitöksestä ilmoitettu. Joten mikäs siinä Keskisuomalaisen verkkolehden tiedon jälkeen työpäivän päätteeksi lukemaan 170 A4 sivuista väikkäriä pitkälle aamuyöhön, ja kirjoittamaan kommentteja siitä sitä varten, että pääsen erittäin hämilläni kuuntelemaan vähän kuin 1800-luvun kummajaisnäytökseen kuinka nyt on ensimmäistä kertaa tietoa suomalaisista työttömien yhdistyksistä. Olin yöllä hämillään lukenut pitkälle meneviä yleistyksiä työttömien yhdistyksien toiminnasta, ja yhtä hämillään kuuntelin niitä väitöstilaisuudessa. Olisin luullut, että työttömien yhdistysten historiaa ja toimintaa käsittelevään väitöstilaisuuteen osallistujilla olisi ollut kiinnostusta kuunnella muutaman minuutin ajan jotain korjauksia, m***a kustos käski olla hiljaa ja pilasin selvästi hyvät juhlat, joissa oli päätetty etukäteen mitkä on faktat työttömien yhdistyksien toiminnasta kahden yhdistyksen muutaman jäsenen lyhyehköjen haastattelujen tukemana.
M***a ylläolevan johdannon jälkeen varsinaiseen pointtiin eli kun satuin yöllä kirjoittamaan tekstiä JST-ry:stä osana työttömien yhdistyksen kentän muutoksia ja teksti on valmiina, niin länttään sen alle jos jotakuta tällainen kiinnostaa. Jos joku jaksaa lukea puoleen väliin, niin aihepiiri kiinnostaa teitä monin verroin enemmän kuin työttömien yhdistyksiä käsittelevässä väitöstilaisuudessa, mikä on vähän yllättävää.
Kirjoitin sitten jonkun rivin vielä lisää tekstiä, kun vielä puhtaaksi kirjoittelin. Sori.
EDIT: M***a mikä tässä siis pääasiassa kismittää viimein nukutun yön jälkeen on, että oman käsityksen mukaan tämän toistakymmentä vuotta sitten alkaneen väitöksen piti alunperin olla ajantasainen tutkimus työttömien yhdistyksistä ja niiden historiasta Suomessa. Tutkimukseen ei kuitenkaan saatu aineistoa kuin kahdelta työttömien yhdistykseltä, väitös viivästyi ja 20 vuotiaista työttömien yhdistyksistä tuli 30 vuotiaita. Tutkimus ei siis käsittääkseni alkanut tapaustutkimuksena, m***a nyt jälkikäteen vaillinaisen aineiston päällä pitkään istumisen jälkeen väitös myydään tapaustutkimuksena 1990-2015, vaikka teksti ei todellakaan ole tapaustutkimusta vaan teksti ja teoreettinen viitekehys edustavat edelleen alkuperäistä laajaa työttömien yhdistykset Suomessa tutkimusasetelmaa.
Tapaustutkimuksen otsikko olisi esimerkiksi: “Tapaustutkimus: Työllistämistoimet kahdessa Keski-suomalaisessa työttömien yhdistyksessä hallituksen jäsenten silmin. Katsaus työttömien yhdistysten historiaan 1990-2015. Jos kyseessä olisi oikeasti tapaustutkimus eikä vanhentuneen materiaalin päällä istumisen takia valikoitunut ajanjakso, niin silloin pitäisi kysyä asianomaisilta tahoilta ovatko tulkinnat oikeita. Tieteenteoriassa on varsin usein käsitys, että vuosien saatossa tietämys aiheesta lisääntyy. Sama pätee myös työttömien yhdistyksiin ja heilläkin saattaa 10 vuodessa tieto lisääntynyt asioista ja jäsennetty paremmin. Vielä viimeisenä asiana, että väittelijää vastaan minulla ei ole mitään, m***a työ olisi vielä vaatinut ohjausta, jotta se olisi oikeasti tapaustutkimus ja tutkimuksen kysymyksenasettelu ja aiheen rajaus olisi vielä vaatinut työtä. Nyt väitös teki aineiston pohjalta todella laajalle meneviä yleistyksiä enkä tiedä mitä väitös tarkalleen “tapaustutkimuksena” tutki. Väittelijää vastaan ei ole mitään, m***a yliopisto olisi saanut ohjata työtä loppuvaiheessa enemmän ja nyt yliopiston taholta jäi paha tutkintotehtailun maku, ja vaikutelma siitä, että viimeistelemätön opinnäyte haluttiin hyväksyä puutteineen väitöksestä saatavan rahan takia, vaikka samalla hyväksytään Jyväskylän yliopiston tutkimuksille niin matala taso, että mikä tahansa aineisto kuitataan tapaustutkimuksena ja ihmislähtöisessä väitöksessä ei kysytä asioista ja niiden tulkinnasta mielipidettä tutkimuksen kohteilta.
T:Riko
Tiivistettynä väitöksessä oli 3 ongelmaa
1.) Otannan pienuus (2 yhdistystä ja 12 haastateltavaa). Tämähän ei olisi ollut ongelma, jos kyseessä olisi ollut oikeasti tapaustutkimus, m***a väitöksessä puhutaan työttömien yhdistyksistä yleisesti.
2.) Väitös ei huomioi juurikaan missä määrin työttömien yhdistykset ovat vuosien saatossa kasvaneet (niin kuin ihmiset) hyvin erilaisiin suuntiin ja erilaisiksi toimijoiksi. Erilaisia muutoksia toiminnassa käsitellään, m***a se on eri asia.
3.) Se ei huomioi miten työttömyys ja työmarkkinat kehittyivät 1990-luvulla, ja kuinka pitkäaikaistyöttömyyden kehittyminen vaikutti työttömien yhdistysten työttömille tarjoamiin toimintoihin.
Haastateltavista kommenttina, että kun haastattelu keskittyi hallituksen jäseniin ja toiminnan johtajiin, niin hallituksen jäsenet eivät ole aina yhdistyksen työntekijöitä ja vielä harvemmin monivuotisia täyspäivätyöntekijöitä. Hallitukset taas kokoontuu ehkä 1,5kk välein 1,5 tunniksi, mistä johtuen se kuva, joka hallitusten jäsenten haastatteluista muodostuu on jonkin verran aukottainen. Jyväskylässä taannoin erityislaatuista oli toiminnanjohtajan vahva rooli, ja haastattelumateriaalissa helposti varmaankin korostuu toiminnanjohtajan sanomiset, kuten oli tehnyt pienen yhdistyksen kohdalla. Siten väitöksen materiaalissa on isona riskinä, että toiminnanjohtajien sanomiset ylikorostuu, jolloin väitöstä (joka pitkälti niputtaa työttömät ja työttömien yhdistykset homogeeniseksi joukoksi) perustelevana materiaalina on pitkälti kahden henkilön sanomiset omasta yhdistyksestään. Vastaväittäjäkin kritisoi, että haastattelujen analyysiä ei ollut väitöksessä ollenkaan avattu!
Olisin kaivannut väitökseen erottelua työttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden välillä. Nyt väitöksessä työttömyys oli pitkälti sama asia niin 1800-luvulla, 1990-luvulla kuin 2000-luvulla. Monesti olen kuullut puhuttavan, ja väittäisin myös lukeneeni, että Suomen 90-luvun työttömien liikehdintä syntyi ainutlaatuisissa olosuhteissa. 1990-luvulla paljon ihmisiä jäi lyhyessä ajassa melkein täystyöllisyydestä työttömiksi. Tuolloin vaadittiin töitä ja vastustettiin työttömiksi jääneisiin kohdistuneita leikkauksia sun muita. Jos vertaa nykytilanteeseen, niin nyt Hallituksella kyseessä ei ole leikkauksien kohteena työttömiksi jääneet, vaan valmiiksi heikossa asemassa olevat ihmiset. Metaforana voisi käyttää, että nyt lyödään lyötyä tai maassa makaavaa ja siinä tilanteessa aika luonnollista on, että ei jaksa osoittaa mieltä. Tämä on siinä mielessä nostamisen arvoinen pointti, että väitöksessä ja väitöstilaisuudessa kovasti ihmeteltiin miksihän työttömät eivät aktivoidu. Tämä on myös kohta, jossa kustos ensimmäisen kerran suuttui ja ryhdyin luettelemaan asioita valikoiden.
Ihan yhteiskuntatieteellisen käsittelyn nimissä tulisi huomioida, että väitöksessä lueteltiin paljon 1900-luvun klassikkokirjallisuutta, m***a oma asiansa on miten hyvin ennen 1990-lukua kirjoitetut teoriat kuvaavat 1990-luvun aikaisia ja jälkeisiä olosuhteita. Esimerkiksi Polanyin oli mahdollista klassikossaan vielä 1940-luvulla ymmärtää työttömät jokseenkin marxilaisessa mielessä, m***a jos 1990-luvun Suomen työttömiä yritettäisiin ymmärtää työläisten ilman työtä olevina vastineina, niin se alkaisi olla melko vanhankantaista tekstiä. Viimeiset 30 vuosikymmentä ovat olleet Suomessa melkoisen turbulenttia aikaa työmarkkinoilla ja ilman työtä olevien ihmisten elämässä, ja ”työttömien” pitäminen ”työläisten” ilman työtä olevana vastineena todennäköisesti kuulostaisi useimpien korvaan oudolta. Näitä termejä ei siis onneksi käytetty väitöksessä 1990-luvulta tai jälkeen, m***a kun 1800-luku ja 1900-luku tuli käytyä klassikoiden kautta, ja itse työttömyyden käsite säilyy väitöksessä samana vuosisadasta toiseen, niin todella vanhakantainen käsitys työttömyydestä on läsnä.
1990-luvun lamasta tulisi huomata, että sen jälkeen työttömyys jäi 1980-lukua isommalle tasolle, ja useimpien laman aikaan takaisin töihin päässeiden jälkeen työttömät koostuivat yhä enemmässä määrin pitkäaikaistyöttömistä, ja tämän jälkeen työmarkkinoiden muutoksen takia pitkäaikaistyöttömät ovat korostuneet entisestään. Työttömien yhdistyksissä porukka ei laman jälkeen ollut niinkään työtä ja oikeuksia vaativia työttömiksi jääneitä, vaan rakenteellisesta työttömyydestä kärsiviä pitkäaikaistyöttömiä ja yhdistysten fokus muuttui kohderyhmän mukana. Sen mukana myös yhdistysten tekemä toiminta on muuttunut enemmän ihmisten suoraan hyvinvointiin tähtääväksi mielen osoittamisen sijaan. Siis tavallaan ei lähdetty pienemmällä ei-niin-aktiivisella työttömien porukalla osoittamaan mieltä, vaan tehtiin asiat suoraan itse työttömille. Tästä esimerkkinä on JST-ry:n ruokalatoiminta, joka erittäin hämmentävällä tavalla sivuutettiin väitöksessä lähes kokonaan, vaikka yhdistys oli rekisteröity yritysrekisteriin ruokalana!
Vastaavasti sitten kun yhdistysten kohderyhmä ja olosuhteet muuttuivat eri tavoin alueellisesti, niin vuosien ja vuosikymmenten saatossa työttömien yhdistyksistä kehittyi hyvin erilaisia. JST-ry edustaa tässä omaa tyyppiään ja omaa omanlaisen elintarinan, jota en itse lähtisi missään nimessä yleistämään koko Suomen malliksi. 15 vuotta (tai paljonko aikaa lienee) sitten oli tämä työttömien yhdistyksistä työllistämisyhdistyksiksi muuttumisen buumi, johon osa yhdistyksistä lähti mukaan enemmän (JST-ry) ja osa hyvin vähän. Esimerkiksi Keski-Suomesta Suolahti ja Saarijärvi ovat hyvin erilaisia toimijoita kuin JST-ry ja niillä toiminta perustuu edelleenkin pitkälti vapaaehtoisuuteen, kun taas JST-ry:n ja silloisella toiminnanjohtajalla oli isot ideat välityömarkkinoista ja niitä hallinnoivasta yhdistyksestä, m***a nuo suunnitelmat eivät edenneet lähtöviivaa pidemmälle (asiaa sivuttiin yhdessä väitöksen toisen yhdistyksen toiminnanjohtajan kommentissa).
Huomattavaa on, että JST-ry:n toiminnassa kuitenkin 15 vuotta takaperinkin keskiössä oli ruokalatoiminta, jota pyöritettiin tappiolla. Tappiota tehtiin, koska tarkoituksena oli tarjota työttömille edullista lounasravintolatason ruokaa. Se, että toimintaa pyöritettäisiin toiminnan itsensä pyörittämisen takia eikä muiden intressien takia menee JST-ryn kohdalla tässä kohtaa täysin huti, koska tappiota tehtiin juuri hallituksen tekemien arvovalintojen takia. Työttömiä silloin oli toiminnassa todella paljon juuri ruokalan puolella, koska heille ruoka oli todella edullista (kannatusjäsenet maksoivat enemmän). Jos päivittäin syömässä on käynyt toista sataa työtöntä työttömän jäsenen hinnalla, niin päivittäin töissä tai työtoiminnassa on ollut ehkä n. 30 henkilöä. Väitöksen käsittelemällä ajanjaksolla yhdistyksessä valtaosa asioivista työttömistä oli siis ruokailijoita… Haluaisin tosiaankin nähdä sen työvoimatoimiston haarakonttorin josta työttömät saavat lounaan puoleen hintaan, ja jossa vähävaraiset työttömät käyvät päivittäin syömässä kunnon aterian.
Työllistävässä toiminnassa sitten kannattaa ottaa huomioon, että kun palkkatukia koskevan lain mukaan yhdistyspuolen täydet tuet on rajattu pitkäaikaistyöttömiin, niin itse työpaikan saaminen ja työn tekeminen on äärimmäisen tärkeää pitkäaikaistyöttömälle. Toisin kuin toisen yhdistyksen haastattelussa, JST-ry:llä on ollut tapana ottaa lähes kaikki halukkaat palkkatukeen oikeutetut töihin, jos vain on kyetty kulloinkin palkkaamaan porukkaa. Tässä kohtaa hallituksessa on tehty arvovalinta ja työllistäminen on nähty edunvalvontana, joka oli väitöksen mukaan kadonnut työttömien yhdistyksistä. Väitöstilaisuudessakin sanottiin JST-ry:ssä olleen parhaimpina vuosina töissä 100 henkilöä, joka siis tarkoittaa useimmiten 50 yhtäaikaista työntekijää vuoden sopimuksella. Jos ihminen, joka muuten epätodennäköisesti työllistyisi, saa palkan, niin omasta mielestä se on aika hyvää edunvalvontaa.
Väitöksen otsikkoon sitten, kun se ei ilmeisesti ollut kenenkään haastatellun sanomaa, koska viitettä ei ollut. Arvelin väittelijän keksineen sen itse, m***a väitöstilaisuudessa selvisikin, että ”Se oli jossain vuosikertomuksessa tai hän luki sen jostain muualta”…… OK… M***a siis raflaavan otsikon alustaminen lopetuskappaleessa otsikkoa varten on kirjoitustyylillisesti aika kökköä, varsinkin jos tutkimusaineisto tukee sitä huonosti. Lopetusluvussa: “Ei liene liioiteltua sanoa, että yhdistykset olivat alkaneet vähitellen näyttää monen rivityöttömän silmissä työvoimatoimistojen haarakonttoreilta”. Aniharva yhdistyksen toimintaan osallistuva työtön todennäköisesti kokee noin. Kun 15 vuoden takaisesta JST-ry:stä puhutaan, niin suurin osa asioinnista oli ruokalassa. Vastaavasti palkkatukityöpaikka on laillisesti ihan oikea työpaikka, jota joutuu itse hakemaan samoin kuin muutakin työpaikkaa. Ei siinä välissä työttömän silmin toiminta vaikuta työttömän silmin työllisyyspalvelulta vaan ruokalalta tai työnantajalta. Väite on myös siinäkin mielessä ongelmallinen, että väitöksessä rivityöttömät on rajattu haastatteluista pois, ja väitös perustuu hallitusaktiiveiden haastatteluihin. Myönnettäköön, että tarkemmin mietittynä lause hyvin todennäköisesti löytyy jostain JST-ry:n tai Työttömien keskusjärjestön materiaalista, ja on tullut vastaankin, m***a alun perin raflaamistarkoituksessa kirjoitettu raflaava lause on nostettu ilman viittauksia tai analyysiä raflaamismielessä väitöskirjan otsikoksi…… OK
Edunvalvonnasta sitten, että siitä kirjoitettu perustui suurimmaksi osaksi TVY:n vanhoihin karenssisanomiin. Työttömien keskusjärjestönkin toiminta on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Väitöksessä oli nostettu paljon kritiikkiä 90-luvun materiaalin pohjalta ja vähemmän 2000-vuosikymmenen loppupäästä, saati 2010-luvulta. Keskusjärjestöstä toivottiin, että heiltäkin olisi kysytty tuoreemmasta asiasta. Työttömienkin edunvalvonta on muuttunut, ja siinä missä ennen oli työttömien isot mielenosoitukset, niin pitemmän aikaa enemmän keskiössä on ollut kokemusasiantuntemus ja suora kommentointi lainvalmistelutyöstä. Väitöksessä työttömien edunvalvonnan kuihtuminen kuitataan aika heppoisin perustein 90-luvun jäsenlehden kirjoitusten perusteella. Varmaan pitäisi tässä kohtaa loppuun pitäisi muistuttaa lukiotason opeista eli eri tekstilajien tuotoksia (esim. jäsenlehtiä) pitäisi analysoida eri tavoin, m***a minulle on paljastunut päivän aikana sen verran vääriä käsityksiä väitöksistä koskien, että todennäköisesti olen siinäkin kohtaa väärässä.
