Alueelle voi tilata halutessa opastuksen, jonka tuotto käytetään Nurmen kyläyhdistyksen hyväksi. Aimalankangas on Lempäälän vanhimpia asuinpaikkoja, josta on todisteena mm. kivi- pronssi- ja rautakautisia löytöjä. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=418010012
Tarinoiden mukaan paikalla on sijainnut myös kirkko. Nurmen kyläyhdis
tys on ottanut osan aluetta hoitaakseen Pirkanmaan maakuntamuseon Adoptoi monumentti -hankkeen puitteissa http://adoptoimonumentti.fi/ .
1300-luvulla Pirkkalaan rakennettiin kirkko. Lempäälä ja Vesilahti laskettiin tuolloin kuuluviksi Pirkkalan kirkkopitäjään. Lempäälä ja Vesilahti muodostivat asutuksellisesti melko yhtenäisen alueen ja ennen pitkään niistä muodostettiin oma kirkkopitäjänsä, jonka keskukseksi tuli Vesilahti. Koska Lempäälä ja Vesilahti olivat nyt kirkollinen kokonaisuus, oli tärkeätä, että kirkko olisi sopivasti alueen keskellä. Paikaksi valittiin Lempäälän Aimala, joka oli vesireittien varrella. Tämän lisäksi Aimalan lähitienoo oli vanhaa kanta-asutusta. Luodon tilasta tuli pappila Aimalan kirkko
Aimalan kirkon rakentamisesta tarina kertoo, että "Hahkolan Laatiskan rannalla eli vainioin jalassa on suuri, oikeen suunnattoman iso kivi, arvattavasti kolmatta syltä korkea. Kivi on pudonnut ämmän helmasta, kun esiliinan nauhat menivät poikki, ja jäi toisella erää viemättä Aimalan kirkkoon." Toisen tarinan mukaan, kun kirkko oli Aimalassa, asui pappi Hauralassa järven toisella puolella. Hän oli niin pyhä, että kävi vettä myöten kirkolla. Kerran, kun piru oli kirkon vieressä kirjoittamassa mustaan hevosennahkaan kaikki synnit, joita kirkonkävijät tekivät, tuli nahka ihan täyteen, jonka tähden hän rupesi hampaillaan repimään nahkaa suuremmaksi. Pirun hampaat kuitenkin heltisivät hevosennahasta ja pirun pää kolahti kirkon seinään. Pappi kuuli järvelle pään kolauksen, eikä hän enää päässyt eteenpä vaan hukkui siihen. Aimalan kirkosta ei ole olemassa minkäänlaisia asiakirjoja, mutta Aimalassa on ollut varsin myöhään merkkejä vanhasta kirkkorakennuksesta. O.Heikel keräsi muistitietoa Lempäälästä. Näitä tietoja hän julkaisi selonteossaan Kertomus Pirkkalan kihlakunnan muinaisjäännöksistä mm. seuraavasti:
"Wesilahden ja Lempäälän ensimmäinen yhteinen kirkko oli, niin kuin yleisesti tunnettu kansantaru kertoo, Aimalan kylässä. Paikkaa kävimme tietysti katsomassa. Littuisen talon isäntä, jonka maalla sen perustukset ennen nähtiin, tiesikin kertoa niitten olleen toisesta päästä neljä syltä, toisesta viisi, mutta vuosia sitten hän veti kivet pois ja rakensi niistä ynnä muista kivistä ometan. Kirkonmaa on siis nyt kokonaan sileä perunamaana, paitsi yhdessä paikassa, josta santaa vedetään. Mitään luita tahi kalua ei ole tiettävästi tästä milloinkaan löydetty. Ruokamullan alla onkin perustusten ulkopuolella ylipäänsä selvää maata, mutta niitten sisäpiirissä oli pideltyä." Vähitellen Vesilahden asukkaat, varsinkin Mustisten, Hakinmäen ja Menkalan kylistä alkoivat kyllästyä pitkään soutumatka kirkolle kuljettaessa. Viimein he päättivät hävittää koko Aimalan kirkon ja antoivat, tehtävän eräälle vähämieliselle miehelle Hollolasta. Hollola tarkoittanee tässä Hollo-nimistä taloa Vesilahden Sakoisissa. Vesilahden ja Lempäälän välisistä suhteista sekä Aimalan kirkon palosta vanha kansanruno kertoo:
Mies musta Mustisista,
Harmaa Hakinmäestä,
Pitkämekko Menkalasta,
Käski miestä mieletöintä
Polta kirkko Lempäälästä
Että riutuis vetten riidat
Vaikenis maiden väet,
Mustinen, Hakinmäki ja Menkala ovat Vesilahden kyliä, jotka ovat toisella puolella pitäjää kuin Toutonen, joka erottaa pitäjän Lempäälästä Aimalassa päin. Palo syttyi keskiyön aikaan, eikä sitä huomannut ajoissa kukaan. Haurala ei havainnut
Herrala ei herännyt
Nurmikunta nukkununna. Tarina kertoo edelleen, että vain Lempoisten kylän Toorikan eli Torikan talon Birgitta-niminen piikatyttö heräsi keskellä yötä ja näki taivaanrannalla suuren loimotuksen. Lempoisten kylä on Aimalasta katsottuna veden takana. Birgitta käsitti kirkon olevan suuressa vaarassa, ja hädissään hän lähti sinne juoksemaan ehtimättä edes herättää ketään ihmistä. Tyttö juoksi kiertäen koko järven ympäri Kuokkalan ja Lahdenkylien kautta. oli kirkon päätyseinä jo liekeissä, mutta hän sai oven kiskaistuksi kuitenkin auki ja ennätti pelastaa kirkosta neljä puista pyhimyksen kuvaa. Nämä kuvat, kirkon viiri, kello ja avain olivat ainoat esineet, jotka pelastuivat palosta. Palon syy saatiin heti selville ja palon sytyttäjälle tuomittiin sangen ankara rangaistus. Hänet lävistettiin ensi keihäällä ja sitten muurattiin heti maahan palaneen kirkon kivijalan sisään. Tästä kivijalasta on ollut jäännöksiä vielä kaksi ja puoli vuosisataa sitten. vaikka palosta oli tällöin kulunut jo lähes neljäsataa vuotta. Aimalan palaneen kirkon paikalle pystytettiin tarinan mukaan kirkon lippu eli viiri, ja se seisoi siinä kunnes sen tanko mätäni. Uutta tankoa ei hankittu, vaan Kierikan Olli otti viirin haltuunsa ja möi sen Kuokkalan Ollilaan, missä se vielä 1700-luvun keskivaiheilla oli tallella. Kirkon avaimen kappaleita säilytettiin samoihin aikoihin Kelhossa. Kello sen sijaan voitiin ottaa käyttöön Lempäälän uuteen kirkkoon.
