21/04/2026
Naisen matka politiikan huipulle kohtaa edelleen esteitä
Keskustassa on tällä hetkellä pöhinää ja tekemisen iloa: tunnelma on tyystin toisenlainen kuin edellisten eduskuntavaalien lähestyessä. Kun ehdokaspaikoista kilpaillaan, on valintatilanteen jälkeen voittajia ja häviäjiä, ja varsinkin Suomessa niin kutsuttua ”hyvää häviäjää”, stoalaista ja tunteensa kätkevää, arvostetaan.
M***a jos joutuu selvästi epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi valintaprosessin eri vaiheissa, on syytä kääntää katse toimintatapoihin. Olisiko niissä jotain korjattavaa? Hienot ohjelmapaperit ja koreat linjaukset eivät paljon paina, jos ne eivät näy käytännössä.
Eri puolilla Suomea on ehdokkuudesta kilpailtaessa varsinkin naisten tielle yllättäen ilmaantunut esteiden suma. Kunnallisvaalien äänikuningattaria, jotka varmasti veisivät keskustaa eteenpäin myös eduskuntavaaleissa, on oltu ajamassa sivuraiteelle, usein ilman mitään konkreettista syytä.
Keskustassa on kautta historiansa ollut vahvoja, näkyviä naisvaikuttajia. Vuosikymmeniä sitten he olivat usein ainokaisia. Sittemmin kärki on leventynyt, ja tasa-arvolaki muutti asetelmia dramaattisesti myös asennetasolla. Mitä on tapahtunut, kun mielikuva keskustasta on muuttunut hyvin miehiseksi?
Nuoria, ja varsinkin nuoria naisia on ehdolla liian vähän. On sukupolvenvaihdoskipuilua, vallan menettämisen pelkoa, joka helposti voi muuttua kannoksi kaskeen nuorelle, motivoituneelle naiselle. Ja usein juuri sellaiselle, joka haluaa valita oman polkunsa eikä olla vain koristeena jo vallan kahvassa olevien kampanjoissa.
Seniorimiehiä on tarjolla, m***a missä seniorinaiset ovat? Ikääntyneiden osuuden rajusti kasvaessa ja naisten eliniänodotteen ollessa selkeästi korkeampi kuin miesten, tämänkin suuren ryhmän näkemyksellä olisi varmasti painoarvoa ja siihen samastuvaa äänestäjäkuntaa.
Keskustelu ikääntyneistä pysyy ikuisesti ongelmakeskeisenä ja ankeana, jos ikääntyneet itse eivät osallistu keskusteluun. Keski-ikäisen, hyvätuloisen miesekonomistiryhmän keskuudessa naisia ollaan predestinoimassa karkkirahalla huolehtimaan omaishoivasta, olipa koulutus, kokemus ja tausta mikä hyvänsä.
Juuri tässä ajassa naisia tarvitaan päättäjiksi. Keskustan on noustava uudelleen laaja-alaisen tasa-arvon puolestapuhujaksi. Ja vaikka asiaa ei ajattelisikaan puhtaan ideologisesti, sitä kannattaa lähestyä vaalitaktisesti eli riisua suomut sen kuuluisan pelisilmän päältä.
Liikkuvat naisäänestäjät on saatava äänestämään keskustaa, koska naiset ovat aktiivisia ja äänestävät mielellään naista.
Keskustanaiset asetti jo edustajakokouksessaan Kalajoella kesällä 2025 tavoitteekseen, että 2027 aloittavassa uudessa keskustan eduskuntaryhmässä on puolet naisia. Saman tavoitteen jakavat muutkin poliittiset naisjärjestöt.
Maaliin on kuitenkin mahdoton päästä, mikäli sitä ei oteta huomioon jo ehdokasasettelussa. Vaikka kello kovasti tikittääkin, aikaa on vielä. Ja ilahduttavaa on, että useissa piireissä jo lähes valmiissa ehdokaslistoissa monimuotoisuus on otettu aidosti huomioon.
Päivi Mononen-Mikkilä
puheenjohtaja, Suomen Keskustanaiset ry
