08/08/2026
Vuoden 2026 Päämajasymposiumin Mannerheim-luennossa valtioneuvos Matti Vanhanen puhui Suomen turvallisuudesta, Euroopan yhtenäisyydestä ja siitä, miksi vaikeina aikoina kavereita ei jätetä, vaan autetaan.
Puhe on herättänyt paljon kiitosta ja keskustelua. Kannattaa kuunnella tai lukea teksti kokonaisuudessaan.
Vuoden 2026 Päämajasymposiumin Mannerheim-luennon piti valtioneuvos Matti Vanhanen. Puhe kokonaisuudessaan alla ja nähtävissä YLE Areenan tallenteessa:
https://areena.yle.fi/1-78370383
Arvoisat kuulijat
Turvallisuutta on rakennettava pitkäjänteisesti ja kaikilla tasoilla.
En yleensä pidä siitä, että sotilaallinen sanasto leviää siviilikäytön puolelle, m***a tässä luennossa saatan käyttää esimerkiksisanaa puolustusrintama kuvaamaan puhtaasti siviilisektorin kysymyksiä.
Espanjaan kuuluvassa Ceutassa taåahtunut laajamittainen rajan yli tunkeutuminen nostaa esiin m***a tärkeää kysymystä tavoitteistamme ja päätöksentekorakenteista.
Espanjan omat viranomaiset ovat arvioineet tapahtunutta – ja osittain yhä käynnissä olevaa – taustaltaan hybridioperaatioksi ja on viitattu Marokon mafian mukanaoloon. En ole enää missään virallisissa tehtävissä ja siksi voin harjoittaa vapaamuotoista spekulointia.
Marokko sai varmasti tietoa ja kokemusta siitä, miten raja toimii ja miten EU ja Espanja vastaavat. M***a laajin vaikutus onnistuessaan operaatiolla olisi ensi vuoden vaaleihin Ranskassa, Puolassa ja Italiassa. On taustalla mikä taho hyvänsä, niin ei kannata olla sinisilmäinen mahdollisten ”tilaajien” vaikuttimista.
Reilun puolen vuoden päästä järjestetään Ranskan presidentinvaalit, joissa istuva presidentti Macron ei enää voi olla ehdokkaana. Onnistuessaan operaatio olisi nostanut kaikkialla ja erityisesti vaalien takia herkistyneessä Ranskassa Syyrian sodan aikaiset tunnot reilun 11 vuoden takaa ilman kunnollista kontrollia tapahtuvasta maahanmuutosta. Se olisi antanut, ja saattoi jo antaa, venäjämieliselle Le Penille tai hänen puolueensa ehdokkaalle lentävän lähdön presidentinvaaleihin.
Venäjän odotukset ja toiveet EU:n suhteen ovat pitkään liittyneet EU:n heikentämiseen, päätöksentekokyvyn rom***amiseen ja rintaman hajottamiseen. Samaa antipatiaa on ehkä eri syistä heijastunut monien USA:n nykyhallinnon edustajien puheista ja päätöksistä.
Ensimmäiset reaktiot Ranskasta tulivat nopeasti. Vaikka hallitus päätti jo heinäkuun lopussa tiukentraa Espanjan rajan valvontaa. Ei siis rajatarkastuksia asemilla vaan koko rajan valvontaa. Tällä ei ollut vaikutusta sisäpoliittiseen taisteluun. Le Pen syytti Espanjan vasemmistohallitusta ja pääministeriä ”massiivisen ja koordinoidun maahanmuuton rohkaisemisesta. Lisäksi Le Pen kutsui Ceutan tilannetta ”hulluudeksi” ja vaati rajavalvontaa tiukennettavaksi ja lupasi, että jos hänet valitaan presidentiksi, Schengen sopimusta tiukennetaan.
Laitaoikeisto muuallakin EU-maissa toisti lähes sanasta sanaa Le Penin viesitä: rakennettiin ideologista jakolinjaa arvostelemalla Espanjaa ja esitettiin kirjava valikoima päätöksiä Schengenin sopimuksen rapauttamiseksi. Voi arvata, että Venäjä näkee tässä mahdollisuuden saada ensi vuoden kuluessa lopultakin EU-rintama rikki.
Näihin pikaisesti otettuihin kannanottoihin ei vaikuttanut enempää se, että Espanja sai ilmeisesti yhteistyöllään Marokon viranomaisten kanssa purettua valtaosan ongelmasta eikä edes se, että Ceutasta ei voi päästä Manner-Eurooppaan ilman rajatarkastuksia tai, että EU oli jo komission puheenjohtajan suulla luvannut Espanjalle tarvittavan tuen.
Suomen kannanottojen suhteen myös pari huomiota. Pääministeri Orpo yhdessä lähes kaikkien muoden pääministerien kanssa antoi oikean kannanoton, jossa oli kaksi osaa: jokaisen maan on noudatettava sopimusta ja että Espanjaa on tuettava. Sen sijaan sisäministeri otti kannakseen, että Espanja on suljettava väliaikaisesti pois Schengenin alueesta ja kertoi käynnistäneensä valmistelut rajatarkastusten palauttamiseksi. Hän perusteli myöhemmin, että kannanotto kuului sisäministerin vastuualueeseen ja tehtäviin.
Ensimmäinen osa ei kuulu, jälkimmäinen kuuluu. Lisäksi valtiovarainministerimme katsoi tarpeelliseksi puhua Espanjan sosialistisen pääministerin politiikasta.
Tämä pitkä alku oli johdanto varsinaiselle asialleni.
EU kaikkinensa on Suomelle tärkeä ja syvä kotirintama turvallisuusuhkia, terveyskriisejä, globaalitalouden kilpailua ja ilmastonmuutosta vastaan luetellakseni muutamia. Suomen ehdoton intressi on vahvistaa pitkäjänteisesti ja kärsivällisesti EU:n sisäistä solidaarisuutta ja yhteenkuulumisen poliittista ja kulttuurista tunnetta. Tämä on vaikea tehtävä ja ottaa vuosikymmeniä. Työtä on tehty jo paljon, m***a yhteisyyttä on joka asian osalta vaalittava. Ei ole todellakaan sattuma, että liittyessämme EU:n jäseneksi päätöksenteossa EU-politiikassamme päädyttiin voimakkaasti korostamaan EU-politiikan koordinointia ja EU-politiikka säädettiin selkeästi pääministerin johdettavaksi ja valtioneuvoston kanslialle säädettiin koordinointitehtävä.
Tällä kaikella haluttiin varmistaa se, että EU-politiikassa on maallamme yhtenäinen linja, joka vahvistaa Suomen asemaa johdonmukaisena toimijana.
Nyt on minusta pakko kysyä, tuotiinko sisäministeriöstä valtioneuvoston kansliaan koordinoitavaksi julkistettu kanta koskien esitystä Espanjan sulkemiseksi määräaikaisesti Schengen alueen ulkopuolelle? Tällainen EU:n yhtä keskeisintä sopimusta koskeva raju esitys pitäisi mielestäni käyttää myös Eduskunnan suuressa valiokunnassa, jos hallitus haluaisi sitä ryhtyä ajamaan.
EU ei missän nimessä ole vielä valmis ja toimintakykyinen kaikkiin niihin tehtäviin, jotka sille on annettu ja ehkä jatkossa annetaan lisää. Suomella pitää olla tahto ja päämäärä sen osalta, että EU on meille luotettavin ja samalla syvä kotirintama, joka pysyy yhdessä jäsenvaltioidensa kanssa vastaamaan mitä erilaisimpiin turbulentin maailman synnyttämiin ongelmiin. Tätä tavoitetta ei pidä toteuttaa niin, että hyökätään kovin sanoin ja vaatimuksin lähimpiä liittolaisiamme vastaan. EU:n puutteet pitää nähdä ja samalla olla todella kärsivällinen ja pitkäjänteinen – välillä ymmärtäväinenkin – EU:n hallinnossa ja jäsenvaltioiden tapahtumia kohtaan. Jos joku epäonnistuu, sitä pitää auttaa.
Kehitystä tapahtuu ja nostan tästä kaksi laajaa esimerkkiä.
Syyrian sodan seurauksena syntyneen pakolaisaallon osalta olimme todella heikosti valmisrautuneita. EU ei kyennyt yhtenäiseen toimintaan ja jäsenvaltiot toimivat kukin omilla tavoillaan kesken suurta humanitaarista kriisiä, jota monet maihimme tulleet käyttivät myös väärällä tavalla hyväkseen. Nyt 11 vuotta myöhemmin Espanja epäonnistui tilannekuvassaan ja ennakoinnissaan ja oman politiikkansa viestimisessä, m***a onnistui poikkeuksellisen nopeasti ottamaan tilanteen haltuunsa. Ja EU oli välittömästi valmis auttamaan. Suomi on myös Venäjän rajalla saanut vuoden 2015 jälkeen EU:lta systemaattista apua. 10 vuodessa on opittu ja kehitytty paljon ja yhtenäisyyttämme on rakennettava auttamalla ja tukemalla eikä ensimmmäisenä vaatimalla keskeisen sopimuksen purkamista.
Toinen esimerkkini liittyy 15 vuoden takaa ensin finanssikriisiin ja sitten eurokriisiin. Näiden alkaessa EU:lla ei ollut välineitä vastata näkyvissä olevaan ulkoiseen kriisiin, m***a EU:n sateenvarjon alla jäsenvaltiot saattoivat neuvotella lyhyessä ajassa koordinoidut ja mitoitetut toimet tilanteen vakauttamiseksi tavoitteena estää kriisin leviäminen täällä pankkikriisiksi. Sama tapahtui eurokriisissä ja näissä oloissa EU:n keskuspankkiirit ja komissiossa vastuussa ollut Olli Rehn synnyttivät myös kriisivälineet tulevaisuutta varten. Ne on ymmärtääkseni viety jo päätökseen. Eurokriiisin kohdalla tapahtui analogia Ceutan kanssa. Monet vaativat Kreikan erottamista yhteisvaluutasta ja väitettiin ja ennustettiin, että Kreikka ei koskaan maksa toisen valtioiden tälle antamia lainoja takaisin. Nyt se on 16 vuotta säntillisesti hoitanut sovitulla tavalla muilta saamansa pitkän lainan velvoitteet ja Kreikan talous on vakautettu.
EU on kotirintamamme, paras turvamme ja kotimme. Puutteistraan ja heikkouksistaan huolimatta sen vahvuutta on voimistettava ja vaalittava ja tämä vaatimus koskee erityisesti reagointia vaikeissa tilanteissa. Vaikeissa tilanteissa kaveria ei jätetä vaan autetaan. Espanjan pääministeri osoitti meille solidaarisuutensa kun meillä oli rajalla vaikeuksia. Hän sanoi, että meidän Venäjän rajamme on myös Espanjan raja. Se oli hienosti sanottu ja kannattaisi toistaa käännettynä Espanjan tilanteeseen.
Jos joku pelkää, että puhun EU:sta tasapäistämisen ja samanlaisuuden tavoitteella, niin hän on pelossaan väärässä. EU koostuu erilaisuuksista. Ihmiset ovat tavoiltaan ja kulttuureiltaan erilaisia eri puolilla Eurooppaa ja vastaavasti yhteiskunnat ja poliittiset järjestelmätkin toiminnaltaan ja erityisesti perinnöiltään poikkeavat toisistaan. Eurooppa on nimenomaan erilaisuutta ja sen puolustaminen yhteisesti on kaiken vaivan väärti.
EU:n roolia on vahvistettava juuri puhumassani ulkorajojen vahtimisessa ja lisäksi EU:lle hyvin tutussa aluepolitiikassa.
Jäsenvaltion käyvät neuvotteluja seuraavasta vuonna 2028 alkavasta 7 vuotisesta rahoituskehyksestä.
Näillä neuvotteluilla voidaan vahvistaa EU:n roolia merkittävästi turvallisuusasioissa. M***a yhtä tärkeää olisi vastata uskottavalla ja pitkäjänteisellä tavalla Venäjän sodan seurauksiin EU:n itäisillä alueilla lähellä Venäjän ja Valko-Venäjän rajaa.
Sota kaikkinensa on heikentänyt itäisten alueiden taloutta. Talousyhteydet idän suuntaan ovat katkenneet ja turismi romahtanut.
Nyt olisi painettava päälle ja haettava yhteistä linjaa muiden maiden kanssa EU:n aluepolitiikan ison linjan kääntämisessä. Eri alueiden BKT-osuuden sijasta Venäjän rajan läheisyys olisi otettava ehkä tärkeimmäksi kriteeriksi saada EU:n aluetukia. Suomessa tämän pitäisi koskea laajaa aluetta Kaakkois-Suomen rannikolta Utsjoen pohjoiskärkeen asti. Tiedän, että Suomi ajaa tämän suuntaista m***a en tunne yksityiskohtia. Tätä pitää markkinoida sekä sillä, että se olisi oikein ja solidaarista ja myös sillä, että Venäjä saisi siitä vastaansanomattoman viestin, että se ei kannata pitkiin aikoihin yrittää ostaa itäisten maiden kannatusta enempää halvalla energialla kuin muillakaan keinoin.
Tälle tavoitteelle on haettava myös Espanjan tuki.
Eniten tulevaisuudenuskoa tarvitaan nyt itäisillä alueilla, siksi EU:n toiminta onnistuessaan vahvistaisi myös henkistä kestävyyttä ja tulevaisuudenuskoa. Suurvaltajohtajien silmissä tyhjät alueet kuuluvat lopulta heille. Tällaiselle ei pidä tilaa.
Kun EU:n rahasta puhutaan sotilaallisia satsauksia ei voi unohtaa. Naton sisällä syntynyt suositus 5 prosentin bkt-osuuden käyttämisestä laajasti tarkastellen puolustukseen ja puolustusta palvelevaan toimintaan on järkyttävän suuri summa. Ja toivottavaa on, että aikanaan olojen muuttuessa on myös kykyä rauhanoptiona säästää tästä.
Olen havainnut, että rahalla pyritään myös kehittämään EU:n omaa sotateollista kapasiteettia. Se on aivan välttämätöntä myös rahan takia. Nuo valtavat summat on saatava kiertämään suoraan ja heti Euroopan talouden sisälle. Mahdollisimman suuri osa siitä on saatava kotimarkkinoiden käyttöön. En yritä neiuvoa paikalla olevia puolustushallinnon ihmisiä missä määrin hankintoja on avattava eurooppalaiselle kilpailulle kotimaisten hankintojen sijasta ja missä määrin on siirrettävä katse amerikkalaisesta teknologiasta eusooppalaisen osaamisen kehityksen tueksi. M***a nämä ovat niitä päätöksenteon asetelmia, jotka vaativ at yhteisen päämäärätietoisen strategian Euroopalta. Euroopan aseteollisuus ei ole valmis kaikkeen parhaan tuottamiseen, m***a ilman rahan käyttämistä siihen, se ei koskaan tulekaan parhaaksi.
Tavoitteena on siis käyttää lähes tähtitieteellisiä summia rahaa varustautumiseen - ja pidän sitä ainakin määräajan perusteltuna. Silti ei pidä olla hyväuskoinen. Kun veronmaksajien rahaa on paljon liikkeellä ja siihen liittyvät hankintapäätökset tehdään sotilaallisen salausverhon takana - ja jossa yrityksillä on luonnollisesti suuret omat intressinsä - on kontrollista, valvonnasta ja koko hallinnonhaaran omasta itsekriittisyydestä pidettävä kiinni.
Lopuksi palaan maahanmuuttoteemaan, joka on sillä tavalla vaikea, että keskustelu saa aina nopeasti esille vain aiheen ääripäät. Toiset ajattelevat Euroopassa, että on vain rakennettava vartioitu muuri ja toiset katsovat, että on satsattava juurisyihin kehitysmaissa ja kriisialueilla. Rationaaleinta on huolehtia muurin sijasta aidastamme, että sen kohdalla noudatetaan sääntöjä ja mahdollistetaan ikääntyvälle maanosallemme kyky saada nuorta työvoimaa maailmalta, samalla meidän on kyettävä kunnianhimoiseen ennaltaehkäisyyn rakentamalla hyvinvointia myös muualle maailmaan ja kohdistamalla erityishuomiota kriisialueille. Sanon tämän, vaikka tiedän, että ei se kelpaa väittelyosapuoleksi. Sanon tämän, koska mielestäni näin pitäisi ajatella ja toimia.
